CANDIDE Yksi niistä klassikoista joihin aina huomaan palaavani on Voltairen (oikealta nimeltään François-Marie Arouet) teos Candide. Sen alaotsikkona oli ou l`Optimisme – tai Optimismi. Teos julkaistiin jo vuonna 1759, siis yli 160 vuotta sitten, mutta sillä on yhä pysyvä asema maailmankirjallisuudessa. Kaikista kirjallisuuden kriitikoista kestävin ja keskeisin on aina aika. Candidea voi sanoa satiiriksi, mutta…

1. SUMU Kello neljä, sunnuntaiaamu. Valo alkaa vasta kohota tuolta naapurin mäen takaa. Ja jokilaaksossa vallitsee rauha. Kuten aina ilma kylmenee juuri auringonnousun aikaan (en muista miksi, mutta eikö lämpö nouse ylös ja kylmyys painu alas?). Joka tapauksessa laakso alkaa täyttyä sumusta. Ollaan heinäkuun puolessa välissä; kesän puolessa välissä ja silti sumu tuo mieleen jo…

Vähän yli viikko on kulunut siitä kun lähdimme pohjoiseen ja nyt sieltä on sitten myös palattu. Matka ylös sujui sutjakasti mutta kahdessa osassa eli rauhassa, matka alas sujahti sitten nopeammin: jokseenkin 1200 kilometriä taittui 15 tunnissa. Aiemmin meidän piti alaskin tulla samoin kuin ylös ja nukkua yö, mutta suunnitelmat muuttuivat monesta syystä. Pakko se on…

Tänään 6.7.2023 tulee Eino Leinon syntymästä kuluneeksi 145 vuotta. Päivää vietetään suven ja runouden päivänä, mikä sopii heleään heinäkuuhun. Onhan sekin, tuo lyhyt hieno aika vain kerran vuodessa. Koska olen paraikaa Lapissa, luen hänen runoaan taas kerran ja mielessä se soi myös Vesa-Matti Loirin laulamana. Loirista voi olla mitä mieltä tahansa ja olenkin, mutta syvästi…

Nyt on sitten maanantai ja iltapäivä. Neljäs matkapäivä ja silloin aina tulee pieni uuvahdus. Vaan sillä uhallakin päätettiin yrittää Pallakselle kapuamista. Mielessä toki oli kysymys siitä, olisiko siellä sitten räkkää, mutta arvelin että Särkitunturilla sitä löytyisi enemmän. Sinne johtavan polun (pikkutien) alussa riittää vettä ja pajutiheikköjä ja metsää, kunnes ylimmillä kallioilla tuuli päässee puhaltamaan kiusaajat…

ETEENPÄIN Haaparanta on kuin murto-osa Torniosta, pienempää, ja  jotenkin tuntuu, että aika on siellä vielä pysähtyneempi. Muutama kauniskin vanha talo ja joki yhtäläinen, nyt näkyy vain Tornio, jos näkyy. Siinä kaikki. Paikallinen Coop avattiin seitsemältä, mikä tarkoitti Suomen aikaa kello kahdeksan. Olimme paikalla, lähes ainoina. Iso halli täynnä kaikkea, mutta harva tavara tarttui mukaan. Katseleminen…

Perjantaina kello viisi, oikeastaan varttia vaille, auto käynnistyi Sitarlan talomme pihalla ja matka pohjoiseen alkoi. Laaksossa lepäsi yhä unenomainen utu. Miksi pohjoiseen? Siksi että jos Ähtävä on nähtävä, kuten vanha mainos sanoi (Esse måste man se taisi olla på svenska), niin Lapissa pitäisi käydä ja nähdä se kerran vuodessa. Jos taide parantaa, kuten haluan yhä…

MENNYT Tänään on tullut kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä, kun tulin viettämään juhannusta Niemelän mäkitorppaan eli taloon jossa tätäkin tekstiä paraikaa naputtelen. Vähän myöhemmin täytin samaisessa talossa 40 vuotta. Vielä silloin pidin juhlat. Siitä lähtien olen niitä visusti karttanut. Ikä ei ole ilonpidon syy, ei edes seuraus. Ikä on – miten tuon sanoisi – sittenkin…

Viikko on mennyt niin että kuumuus on päivä päivältä lisääntynyt. Itse en piittaa etelän lämmöstä, varsinkaan täällä kotomaassa. Pakko on kuitenkin sopeutua jopa siihen. Onneksi talon sisälle saa lämpöpumpulla viilennyksen, jonka aurinkopanelit vielä kustantavat, kun se tapahtuu päivällä. Oma energia kuulostaa ylellisyydeltä ja sitä se toki onkin. Kun aikanaan hankin panelit (kirjoitan edelleen paneli enkä…

YKSI Eilen oli päivä, jolloin kohtasin toisen todellisuuden. Kun itse pääsin ylioppilaaksi vuonna 1962, pojantytär Sade pääsi nyt 2023. Välillämme on siis hulppeat 61 vuotta. Kyllä se näkynee kuvassakin. Kävin oppikoulun alun eli viisi luokkaa Kallion yhteiskoulussa, lukion sitten Munkkiniemessä. Kummatkin koulut ovat yhä olemassa, Muncca yksityisenä, Kallio ilmaisutaidon lukiona, jonka Sade kävi. Varsinainen juhla,…