YKSI Muutama päivä on täällä taas vierähtänyt ja kaikkea on saatu kokea. Jokainen, jolta tänne ylös ajaessa kysyi matkalla räkästä, kertoi, että se on kauhea, mitä ilmeisimmin siis kauheampi kuin koskaan ennen, kun paikallisetkin sen sellaiseksi kokivat. Mukana autossa kulki siksi paitsi useita karkoituskeinoja ja spraypulloja, jopa hyttyshattuja. Mutta kun tulimme Jerikselle, ei ainakaan mökkerön…

YKSI Joka vuosi on tullut jo tavaksi matkata Lappiin. Koko Lappi-hulluus alkoi 1970-luvun alkupuolella, kun Antti Tuuri sai päähänsä, että meidän pitää tehdä vaellusmatka Lapissa. Sain Antilta pitkän ja hyvin seikkaperäisen kirjeen, jossa kerrottiin aivan kaikista varustuksista jotka minun piti hankkia; lähtöpäivästäkin. Tottelin. Mukaan tuli myös nuori hieno kirjailija Esko Raento, lempinimeltään Renttu; valitettavasti enää…

1. KUKKIA, KUKKIA Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, matkata maailmalle siis. Kalaa saisi sitäpaitsi tuosta joestammekin. Mutta nyt ei puhuta kalasta, vaan kukista. Niitä näkee täällä. Riittää kun avaa oven ja menee ulos. (Yläkuvassa keltakannusruoho, ainakin näin luulen). Joka puolella luonto kukkii täysillä: ”Kylliksi! tai Liikaa”, kuten William Blake mietti aikanaan. Kun yksi…

Koko pitkän talven odotimme kevättä. Kun se tuli, alkoi melkein heti ja oikeastaan saman tien kesä. Ja nyt on jo juhannus. Puolen välin taukopaikka. Ei mikään ABC kuitenkaan. Mieluummin vaeltajalle tarkoitettu tupa Lapin erämaassa. Jos sanoo, että elämä kulkee nopeasti, sanoo sen miltä vanhempana tuntuu. Kun on lapsi, yksi tuntikin voi odottavalle olla iäisyys. Nyt…

ENSIMMÄINEN Otsikko on todella lempeä, ehkä makeakin, jopa liian, luulen. Onhan meillä kyllä nyt ihan oikea kesä paisteineen ja luonnon tarvitsemine sateineenkin, vaan miksi juuri tällainen suvi on suloinen. Vastaus on helppo: koska olemme säiden suhteen sittenkin vielä onnekkaita. Mutta vaikka näin omalta osaltamme onkin; vaikka kaikki viheriöi viimein ja kasvaa ja rehottaa, kun makeaa…

YKSI Tämä vuosi on tuonut uusia yllätyksiä myös paitsi nopeasti vaihtuvaan säähän (talvesta loikattiin lähes suoraan kesään), myös siihen minkälaista väkeä pihapiirissämme asustaa. Seisoin pari viikkoa sitten pihalla, kun näin, miten liiterimme kissanreästä pujahti ulos mäyrä ja sen perässä toinenkin. Ne vilkaisivat minua ja katosivat saman tien liiterin alle. Mäyrä täällä ihan kotipiirissämme  vieläpä keskellä…

Tämä saa nyt luvan alkaa kuin jokin aikuistensatu ennen, satojakin vuosia sitten: ”Olipa kerran pitkä hurja talvi ja kauan saivat pienen maan asukkaat hytistä sen kourissa ja odottaa kevättä. Mutta kun kevät viimein tuli, se ei oikeastaan koskaan alkanut vaan loppui kuin seinään. Sillä heti talven jälkeen alkoikin kuuma kesä. Ja sitten myös se sai…

I Kuinkas kirjoittikaan Samuli Paronen aforismikokoelmassaan Maailma on sana (1974): ”Matkassa on aina kohta, josta eteenpäin se kuluttaa itsensä loppuun.” Näin kävi taas. Nyt on keskiviikko, mutta puoliväli oli jo maanantaina, ja siitä se alkoi. Lähtölaskenta, jossa ei kuitenkaan ole ollut mitään kaihoisaa. Poissa hyvä, kotona paras. Viikossa oppii jotenkin tuntemaan paikat jos kyse ei…

Nyt kun Kroatia ja Dubrovnik ovat vähitellen tulleet edes hieman tutuiksi voi vetää jo jotain johtopäätöksiä niin matkasta kuin kohteesta. Yksi asia on ainakin selvää: mitä säähän tulee, kotomaassa on juuri nyt kuumempaa ja helteisempää. Toki sitä lajia on täälläkin saatu mutta vaimeammin. Suoran auringon alla toki polttaa itsensä täälläkin, jos siihen on halua. Meillä…