Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Keitä me olemme?

    eli mitä ikääntyminen tarkoittaa I Paul Gauguinin (1848 – 1903) tunnetuimmasta taulusta puhuin jo ohimennen edellisessä blogissa ja jatkan teemaa vähän toiseen suuntaan. Siirryin silloin Kiveen, mutta nyt mietinkin hänen avullaan iän ja ikäkausien merkitystä. Ranskalainen taidemaalari Paul Gauguin pettyi kotimaahansa kuten moni aikansa moderni taiteilija, joka ei saanut vastakaikua. Hän pakeni lopulta Tyynenmeren saarelle…

  • Pitkät jäähyväiset

    Aleksis Kiven päivänä Kauan sitten luin vielä dekkareita. Luin niitä siksi, että olivat nuoren uteliaan pojan mielestä monin tavoin kiinnostavia. Sellaisia joita pidin hyvinä ei tosin silloinkaan liiaksi ollut, itse asiassa niistä oli pulaa. Ranskassa varsinkin Simenon ja hänen peripariisilainen Maigretinsa, vaikka kirjailija itse taisi asua Sveitsissä; Yhdysvalloissa sitten Rex Stout ja hänen hahmonsa: Nero…

  • Mietteitä ja kuvia viikon varrelta

    1. Silakkamarkkinat Jokavuotisilla silakkamarkkinoilla pistäydyin maanantaina. Oli aikaa ja ajan voi aina käyttää vaikka ihan haahuiluun, tässä iässä. Mutta aivan haahuilua se ei kuitenkaan ollut. Paljon olen näillä markkinoilla jo ehtinyt käydä. Vanhat puiset purjelaivat satamassa tuovat menneen maailman mieleen. Tyynen päivän sallimat suurten kaljaasien ja muiden paattien mastojen silhuetit vedessä olivat mitä olivat; todella…

  • Messuilla messuten

    Lokakuun alku ja Turun kirjamessut. Turussa käyn mielelläni. Siellä on aina ollut kotoisampi tunnelma kuin Helsingin hulabaloossa; puhe ei aivan puuroudu ja vaikka ihmisiä velloo siellä täällä, lavat ovat sen verran erillä toisistaan, ettei kakofoniaa liiemmin synny.   Perjantaina puhuin Kirjoittamisen ilosta (Kirjapaja, 2022), lauantaina olin 125-vuotiaan Kirjailijaliiton paneelissa, jossa edustin mitä ilmeisimmin konkareita. Riina…

  • Ihme ja elämä

    Vanhassa J. H. Erkon runossa sanotaan, että elämä on loputon, ”se alkaa uuden taistelon”. Helpointa olisi hyväksyä se ja jättää pohdinnat muille. Me kuolemme, jokaikinen meistä, mutta elämä jatkaa kulkuaan aina jossain muodossa ja jossain galaksissa, ulottuvuudessa, asteroidissa, toisessa maailmankaikkeudessa. Ja se siitä sitten. Ei mitään syytä murheeseen, siis?   Minua ei yksittäisen ihmisen elämän…

  • Puun tarina

    Puilla on usein enemmän vuosia elämässään kuin ihmisillä. Edellyttäen tietenkin, että ne ovat saaneet vapaasti kasvaa eivätkä ole talousmetsien puita, jotka muistuttavat turkiseläimiä häkeissään. Kun tarhattu puu on kasvanut mittaansa, se kaadetaan ja tilalle istutetaan uusi taimi. Ja sama tarhaus alkaa taas alusta.   Tahdon siksi puhua muista puista, oikeista ja todellisista, luonnossa vapaasti omin…

  • Entäpä kerran Viljandissa

    Impressioita, kuvia Onneksi on Viro, lähialue ja sukulaiskansa. Onneksi pääkaupunkien välillä liikkuu lauttoja joille vielä mahtuu ja on myös vanhahko auto joka sentään yhä liikkuu. Bensan hinta ei Virossakaan ole juuri halvempaa kuin kodumaassamme, vaan eivätpä välimatkat Virossa ole sellaisia, että menovettä liikoja kuluisi. Pieni maa, hyvät tiet. Eikä siinä kaikki: myös katsottavaa löytyy –…

  • Sanoja, sanoja, sanoja

    Niinpä. Shakespeare sen jo tiesi yli 400 vuotta sitten: ”Words, words, words…” vastasi Hamlet Poloniukselle, joka kysyi mitä tämä luki. Sanoja… Vastauksen on tulkittu merkitsevän, etteivät sanat tarkoita mitään, mutta voihan sen nähdä toisinkin. Näin vastataan idiootille, joka ei ymmärrä lukemisen merkitystä. Maailma on täynnä myös merkityksellisiä sanoja. Tosin myöhemminkin Hamlet sanoo näin: ”Out, out…

  • Van Goghin pelto

    Kappelin edessä seisoi tiivis joukko mustiin pukeutuneita ihmisiä, kun kävelin sinne hautuumaan halki. Olin ehtinyt käydä äidin haudalla, laittanut sinne pienen violetin syklaamin ja miettinyt äitiä hetken. Enhän ollut haudalla yli puoleen vuoteen käynytkään, ajatellut vain. Hoitamatta se oli jäänyt.     Äidin kuolemasta oli jo kolmekymmentä vuotta ja silti muistin hänet yhä. Hän tahtoi kaikille…

  • Saako olla kuppi kahvia?

    Tämä on muisto, mutta sitä kaikki kirjallisuus oikeastaan on. Vain menneestä tiedämme ja muistamme jotain ja siitä voi silloin myös varmemmin kirjoittaa. Tulevaa voimme pelkästään arvailla.    Mutta nyt kahville. Sitä on myös tänä sumuisena lauantaiaamuna kaadettu mukiin, joka tuossa minua odottaa. Teksti taas on kirjoitettu kahviloissa eilen. Kahvi on lopulta aika tuore nautintoaine teehen…