Kirjailija Hannu Mäkelä

Viime viikonloppuna saimme kuulla Lohjanjärven laulua. Olen toki ennenkin kuullut, miten jokilaaksossamme jäätynyt vesi puhuu. Se risahtelee, rasahtelee ja paukkuukin jäätyessään, mutta järven kevätlaulua en ole tätä ennen kuullut koskaan. Kaikkea on siis aina mahdollista oppia. Aika saa kulua ja ihminenkin, mutta oppiminen jatkuu. Myös siinä lienee elämän tarkoituksista yksi. Olimme Liessaaressa filosofi-emeritus Paten kanssa…

YKSI Nyt on kevätpäivän tasaus. Ja mitä se tarkoittaa? Sitä että juuri tänään koko maailmassa päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Sitten aurinko siirtyy pohjoiselle pallonpuoliskolle ja alkaa siunata meitä kasvavalla valollaan. Tervetuloa taas, kovin sinua onkin jo kaivattu. Keväästä tulee useimmille hyvä mieli, jollei ole masentunut. Sillä on myös niin, että kun luonto alkaa…

ALKU Aloitan tämän siitä, että elämme maaliskuun 12. päivää vuonna 2025. Päivä on keskiviikko. Kello on 7.12. Salin uunissa palaa tuli. Ulkona on pakkasta neljä miinusastetta. Kevät on siten peruttu. Tai peruttu ainakin pariksi päiväksi. Siinä kahdeksan lausetta, joista kuutta ensimmäistä voi kutsua toden lauseiksi. Niistä ei missään katsannossa pitäisi syntyä muuta kuin yksi tulkinta.…

ALKU Tänään on ensimmäinen maaliskuun päivä. Ensimmäinen kevätkuukausi saa siten alkunsa. Kevät. La primavera. Ensimmäinen vihreä. Olisipa jo… Mutta kyllä tämä Vivaldin vuodenajoista koskettavin intoutuu soittamaan uutta tunnetta sävelin, joissa on paljon valoa, toivoa ja odotusta. Juuri sellaisia asioita, joita itsekin haluan tuntea ja nähdä, nähdä juuri nyt. Miten nopeaa on joskus kaikki. Vielä äsken…

En ole koskaan juhlinnut isommin merkkipäiviäni, ellei sitten oteta lukuun niitä 40-vuotisjuhlia, joita täällä Sitarlan kylässä, silloin juuri hankitussa ja siten upouudessa kodissa elokuussa 1983 vietettiin. Upouusi on hauska sanonta Niemelän talorähjälle, joka oli sortumassa kaikin tavoin. Mutta sitä ei silloinen monsieur Mäkelä halunnut nähdä. Olihan ympärillä luonto ja sen äänet, hiljaisuus, kauneus, rauha. Tiesin…

YKSI Tänään on ystävänpäivä, perjantai 14. helmikuuta. Törmäsin ystävänpäivään ensimmäisen kerran kirjallisuuden kautta, 40-luvun ja 50-luvun kieppeillä, kun luin lapsuuteni ja sittemmin myös nuoruuteni yhtä lempikirjaa. Se oli valtaisa opus eli Charles Dickensin (1812-1970) Eino Palolan suomennoksena kaksiosainen Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit (WSOY). Dickens kirjoitti ensin tekstinsä lehtiin jatkokertomuksiksi ja sitten niistä tehtiin kirja. Tuplapalkkion hän…

Maailma on täynnä päiviä ja nyt sunnuntaina 9.2. on lukurauhalle pyhitetty päivä. Sana rauha sopii hyvin lukemiseen. Se on aina intiimi, painetun sanan ja lukijan välinen kohtaaminen, jokaisella lukijalla aivan omanlaisensa. Ääni, joka siitä syntyy, ei sekään ole kenenkään toisen aiheuttama, vaan omien ajatusten sointia, jota ulkopuolinen ei mitenkään voi kuulla. Kun lukee, ajattelee. Ja…

Talven selkä oli jo käsillä Paavon päivänä, tai sitten se on juuri nyt jonkin toisen vanhan uskomuksen mukaan. Taittunut on joka tapauksessa talvi jo, kumartunut kohtalonsa edessä kuin rukoilija ikonin. Nöyryys ei ole pahasta, mutta pää on silti syytä pitää pystyssä. Koko viikon on ollut suojaa ja vesisadetta niin, että lumi on sulanut lähes kaikkialta…

YKSI Heräsin puoli kaksi aamuyöllä enkä saanut enää unta. Miksi? No, nukahdin jo kahdeksan maissa, joten onhan tuossa muutama tunti uneksittu. Ja sitten useinkin käy niin, että kun herää ja jokin ajatus valtaa mielen, se pyyhkii unet saman tien pois. Muistan sellaisenkin yön, jolloin paljon nuorempana rupesin keskiyöllä valvomiseen tuskastuneena kirjoittamaan lastenkirjaa. Aamulla se oli…

YKSI Nyt on sunnuntai ja samalla erään läheisen syntymäpäivä. Onneksi olkoon. Vuosia on takana ja paljon edessä, uskon ja toivon. Elämä kulkee ja me sen mukana milloin vuorotanssin milloin tasatahdin rytmissä. Chopin soikoon! Syntymäpäiviä vietämme täällä viettämättä viettäen. Luonto on silti kaunistanut maiseman juhlaan, joskin lumitöitä tarvittiin jotta tie kotiovelle pysyi auki. Mikäpä oli aamun…