Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Viikon vilinässä

    Aina välillä pitää päästä tuulettumaan. Ruumiinkin on hyvä liikkua, mutta vielä parempi jos aivot ja halu seuraavat sen mukana. Kun Antti Tuuri sattui kysymään meilissä, olenko käynyt Mathildedalissa Teijon seudulla, piti sinne mennä katsomaan mihin hän oikein halusi nähdä. A. oli siellä käynytkin ja kun tutkin karttaa, näin, ettei matka täältä kotoa sinne ollut mahdoton. […]

  • Aika

    Aika on aina oikeassa, se on armoton. Aika kuljettaa meitä. Aika ei palaa. Niin on, kokemus jo kertoo sen. Aika muuttaa meidät, pitää meitä vankeinaan, kunnes lopuksi päästää vapauteen. Koska, sitä ei kukaan etukäteen tiedä. Ajalla on usein myös siivet, sukkelat, kuten runoilija on sanonut. Ajan voi muistaa, mutta itse aika ei kirjaa muistiin mitään. […]

  • Aleksis Kivi – Seitsemän miestä ja yksi mies

    Prologi Eipä 1800-luvun kirjailijalla ollut paljoakaan valinnan varaa ennen suurten kustantajien kuten WSOY:n Gummeruksen, Kariston, Otavan ja Weilin & Göösin ilmaantumista. Suomenkielisen kirjailijan tilanteesta kertoo paljon Kanerwalan takakansi. Siihen on kirjoitettu näin:   ”Kunnioitettawalle yleisölle tarjotaan tilattawaksi seuraava teos: ´Seittemän Miestä; ilostelewa (humoristisk) elämänkertomus seittemästä weljestä Hämeen metsissä. Tehnyt A. Kiwi.´ – Kirja, sisältäwä noin […]

  • Ruskaa ja tuskaa

    1. Syyskuu painuu hiljalleen kohti loppuaan. Kovin kesäisiä ovat  olleet nämä päivät hetkittäin; lämpöä jopa parikymmentä astetta. Ja silti syyspäiväntasaus on jo ohitettu ja pimeys ottaa hitaasti ja varmasti vallan. Mutta yhä nousee myös aurinko. Ja sen kanssa luonto sinnittelee. Alapellon vierellä kukkivat edelleen malvat ikään kuin niillä ei olisi mitään aavistusta lähestyvästä kuolemastaan. Sumut […]

  • Maailmalla

    Maailmalla ei tänä vuonna ole juuri oltu, kun Baltiaa ei oteta lukuun.  Häämatkamme suuntautui ensin Madeiralle, mutta se peruuntui A:n työn takia. Seuraava häämatka Calabriaan peruuntui koronan tähden, samoin kuin kolmas, jolloin tarkoituksena oli nähdä Omaha Beach ja yöpyä nelisen päivää Caenissa. Mutta Liettuan Vilna onnistui kesällä ja Eestin Pärnu ja Tartto myöhemmin. Sen lisäksi […]

  • Elämän askelmat

    Jos elämä on kulkua nousevaa vuoripolkua pitkin ja jokainen vuosi tai uusi kokemus yksi askelma lisää, sellaisista täytyy päiväkin, viikosta tai kahdesta puhumattakaan. Askelmiin ja niiden merkitykseen aloin uskoa, kun kauan sitten löysin Venetsiasta vanhan afrikkalaisen puunoksan, jota oli käytetty rituaaleissa. Ne askelmat nousivat kohti taivasta ja oksa haarautui lopuksi kahteen eri suuntaan. Mikä haarojen […]

  • Syntymäni päivä

    Tasan 77 vuotta sitten synnyin tähän maailmaan. Päivämääräksi kirjattiin silloin 18.8.1943. Olin toki ollut elossa äidin kohdussa jo aiemminkin eli sen säädetyt ja täydet 9 kuukautta. Kai siksi minun oli ollut kiire päästä sieltä pois. Hätähousuksi äiti minua myöhemmin nimittikin. Hän oli aamulla lähtenyt Kukkian saarelta kohti Helsinkiä minua synnyttämään. Kuulemma isäni, jota en koskaan […]

  • Turuilla ja toreilla

    Someron Kivimeijerin innoittamina, ehkä, päätimme tehdä taidematkan myös Turkkuseen. Sinne on täältä Sitarlasta matkaa satakunta kilometriä mutta suurin osa siitä sujuu pitkin hyvää pikatietä, joten vähän yli tunnissa sen hurauttaa kiihdyttämättä itseään saati autoa. Katselin netistä että Taidemuseossa on taas uusia näyttelyitä, joten sinne. Myös Wäinö Aaltosen museoon saattaisimme poiketa. Mutta kuten lähes aina suunnistimme […]

  • Elämää on myös Suomessa

    1. Matkalta on aina hyvä palata kotiin, jos koti on. Kotona seinätkin auttavat, kirjoitti jo Tshehov Talonpojissa eikä asia ole muuksi muuttunut yli sadan vuoden jälkeenkään. Hyvä on herätä aamulla tutussa vuoteessa oman vaimon viereltä ja kuunnella ääniä, joista jokaisen tuntee: kurkien huudon, puusta pudonneen omenan muksahduksen, haapojen syksyä enteilevän havinan. Sillä syksyä on jo […]

  • Eesti, Eesti…

    Nimitän naapurimaatamme edelleen Eestiksi, vaikka virallisesti se on Viro. Viroksi nimitän vain kahta maakuntaa (Länsi- ja Itä-Vironmaata) jotka ovat Suomeamme lähinnä. Eestiläiset itsekin kutsuvat maataan Eestiksi, vaan mitäpä tuosta. Ja eikös Juicekin laulanut että Eesti Eesti kaipaan sinne perkeleesti; toisin kait riimien pakosta? Mutta sama se sille. Kun jotain on maassamme kerran päätetty, niin niin […]