Tämä on muisto, mutta sitä kaikki kirjallisuus oikeastaan on. Vain menneestä tiedämme ja muistamme jotain ja siitä voi silloin myös varmemmin kirjoittaa. Tulevaa voimme pelkästään arvailla.    Mutta nyt kahville. Sitä on myös tänä sumuisena lauantaiaamuna kaadettu mukiin, joka tuossa minua odottaa. Teksti taas on kirjoitettu kahviloissa eilen. Kahvi on lopulta aika tuore nautintoaine teehen…

 ENSIMMÄINEN NÄYTÖS Torstaina-aamuna kello 5 aloimme ajaa kohti Oulua. Päivä oli syntymäpäiväni ja yhtä kaikki myös päivä, jolloin minua odottaisi kaksikin esiintymistä Pohjois-Pohjanmaalla järjestettävissä kulttuuritilaisuuksissa joilla oli hauska nimi: Muusajuhlat. Ensimmäinen olisi Iissä ja seuraava Oulussa. Mikä oli luvattu, se piti myös tehdä.    Aikaiselle lähdölle on syy myös siinä että tiet ovat tyhjiä etelässä…

Kun Valta syntyy, hän tulee maailmaan, kuten kaikki muutkin: itkien ja kitisten ja silmiään valossa siristellen, ruokaa, hellyyttä ja rakkautta kaivaten.    Saako Valta sitä mitä haluaa on arvoitus. Millaisessa ympäristössä hän sitten kasvaa, toinen sellainen. Kumpikin muokkaa Vallasta kaltaistaan. Jokainen ihminen on toisenlainen kuin muut, jos identtisistä kaksosista ei puhuta, mutta Valta on aina…

Fagervik Viikko sitten sunnuntaina kävimme Fagervikissä. Se oli pelkkä sattuma, koska ajatuksena oli pistäytyä tutummassa Inkoossa, sen keskustassa meren äärellä. Syy poikkeamaan löytyy sattumasta. Olemme aina aikaisia ja etsin netistä turhaan kahvilaa joka olisi varhain auki. Sunnuntaina sellainen ei ole tavallista, jollei halua millekään huoltoasemalle. Netti ohjasi moneen kahvilaan, mutta kaikki näyttivät avautuvat vasta kello…

Pistäydyn kaksi kertaa viikossa katsomassa, miten siskoni voi. Niin tein nytkin. Olimme käyneet kaupassa ja apteekissa, apteekissa ensin, koska iäkäs sisareni ei pidä apteekeista. Ikävästä tulee mennä aina helpompaan, vähän niin kuin se, että vastavirtaan kannattaa ensin uida ja antaa sitten myötävirran tuoda takaisin; jos sellaisia myötävirtoja vielä jossain on. Siskoni täyttää kohta 92 vuottaan…

Posti toi uusimman kirjani ja katselin sitä pitkään ennen avaamista. Aina kun olen uuden avannut, on silmin osunut virhe tai painovirhe. Nyt ei heti käynyt niin, mutta sitten huomasin sellaista, jonka olisin tehnyt toisin. Jo painettua ei siksi kannata itse lainkaan lukea. Mahdoton on mahdotonta. Kirjoittamisen ilo on sanapari, jossa on paljon totuutta joskus, mutta…

Mitä matkasta jäljelle jää On lauantaiaamu aikainen ja olemme kotona Sitarlan mäkituvassamme. Jos vielä äsken Muoniossa oli valoa yön täydeltä, koska aurinko ei laskenut lainkaan, täällä keskellä yötä on jo lähes pimeää. Nytkin kellon näyttäessä kolme valon alkaa vasta aavistaa makuuhuoneen ikkunasta, joka osoittaa hieman itään. Näin me hitaasti menemme jo kohti syksyä. Jokainen matka…

Muistot, haudat, ihmiset Ylöspäin on aina alkuun hitaampi matkustaa, enkä tarkoita tällä taivasta, vaikka voisin, vaan Suomea ja sen pohjoisinta osaa eli Lappia. Lappi ei ala minulla vielä Rovaniemeltä vaan ylempää: Suomi-neidon päässä jostain Ivalosta ja kohti käsivartta mentäessä sitten vaikkapa Pellosta. Tosin koko Torniojoenlaakso, joen rannat, on molemmin puolin niin hieno, että olkoon mukana…

OSA I Lapissa olen käynyt kesäisin kohta 50 vuotta. Vielä nuorempana jouduin kerran Ylläkselle, mutta elettiin talvea ja varusteenani olivat pelkät pujottelusukset. Niiden kanssa kivuttiin Yllästunturille Sotamaan Penan kanssa (hiihtohissejä ei silloin vielä ollut), juotiin siellä outoa blandista (viinaa mehun kanssa) ja päätettiin pujotella alas. Puolivälissä kyllästyin ja aloin laskea suoraan, syöksyä. Pieni päihtymys taisi…

Kirjoitin viime vuonna novellikokoelmaan lyhyen jutun Patesta ja kesästä. Nyt on vuosi kulunut, kirja ilmestynyt nimellä Viiden minuutin juttuja (Aviador) ja kesä on taas. Juttu löytyy blogistakin. Se pysyy siellä, mutta uutta tarvitaan, koska elossa on edelleen myös vanha koira. Yhä huonommin se kuulee, yhä vähemmän näkee, mutta hajuaisti on aina moiteeton. Ja elämää se…