Pari vuotta sitten kirjoitin yhteen librettoon: ”Elämän tarkoitus/on lapset ja rakkaus.” Siihen uskon vieläkin. Ja toki siihen, että ihmisen pitää elää sovussa luonnon kanssa. Kaikki riippuu kaikesta. Mutta aivan näin en voi otsikon kysymyksestä selvitä, sittenkään. Korona-aika ja varsinkin sen tuomat rajoitukset ovat saaneet miettimään yhä enemmän sitä, mikä tässä elämässä on todella merkityksellistä. Sitä…

Niin on.  Jos viime vuonna talvea ei oikeastaan lainkaan ollut ja ensimmäiset sinivuokot ilmestyivät jo helmikuun lopulla, juuri nyt ei tunnu käyvän niin. Muutama suojasään jakso on muisto vain; kevät pysyttelee piilossa, jos kohta valosta sen voi jo aavistaa. Silti todellinen talvi on täällä ja toistaiseksi se näyttää hyvinkin vielä pitävän pintansa. En valita, ellen…

Nyt juuri on alkamassa talvimyrsky, josta ennustetaan pahinta vuosiin. Vielä en näe kuinka paljon lunta pihalle on jo kertynyt, mutta tunnin päästä sekin selviää. Puoli yhdeksältä kun alkaa jo olla valoisaa. Ja mikäs on lumen tullessa; valkea puhdas lumi vain lisää valon määrää. Eilen vielä oli tyyntä ja kaunista kun kävin kuvaamassa erilaisia jokimaisemia. Myrsky…

Uusi vuosi on nyt. Onneksi niin! Tervemenoa, vanha. Kaunis olit kyllä välillä. Vuodesta 2020 on jo paljon ja hartaasti puhuttu. Se tuskin unohtuu keneltäkään joka on ollut mukana. Ja kuinka voisikaan: olimmehan täällä mekin. Mitä menneestä vuodesta on oikein jäänyt mieleen? Monen asian kietoutuminen yhteen, monien muutosten aika. Isoja asioita, joiden mittasuhteet paljastuvat kunnolla usein…

Ensimmäinen laulu kaikuu korviini suoraan lapsuudesta. Se on Sibeliuksen En etsi valtaa loistoa. Hieno sävellys, ja sanatkin muistan. En etsinyt valtaa saati loistoa silloin, en etsi senkaltaista elämää nytkään. Mutta kultaa kaipaan, en tietenkään mammonaa, vaan rakasta ihmistä vierelleni. Ja vierellä A. on. Kaikki on siten hyvin. Toinen laulu palaa mieleen Munkkiniemen oppikoulun kuorosta, johon jostain…

Aina on helppo toivottaa toisille mitä vain. Mieluusti sanomme lauseita jotka ovat tuttuja lähes kaikille: Pidä huoli itsestäsi, Terveyttä, Onnea, Hyvää ja rauhallista joulua, jne. jne. Tarkoitukset ovat aina varmastikin hyviä, mikä lienee toivotuksissa parasta. Usein ne ovat kuitenkin lähinnä muodollisia eikä niillä ole minkäänlaista vaikutusta. Silti positiivisuus voittaa negatiivisuuden, ainakin periaatteessa. Drop dead ei…

Kuvia menneeltä viikolta: Päivät ovat vaihdelleet. Marraskuu. Harraskuu, tekisi mieli sanoa; niin paljon ovat työt siirtyneet sisään ja muuttuneet kuin harrastuksiksi. Hartaus taas ei ole ollut pahemmin mielessä. Voisi toki olla. Ainakin minä olen kiitollinen sille, että saamme edelleen olla ja elää tällä kauniilla planeetalla, jota emme ihan kokonaan ole vielä turmelleet. Pidetään siitä kiinni.…

Taas tuli kohta, jolloin kummankin teki mieli nähdä maailmaa. Kaiken ihmettely pitää ihmisen hengissä. Kun on liiaksi aloillaan, jähmettyy patsaaksi. Eikä patsas hengitä saati elä. Jonnekin siis, edes vähän bensiksen kahvilaa kauemmas! Ainoa maa jonne saattoi enää matkustaa jäämättä karanteeniin oli nyt Viro. Parempi kerran nähdä kuin sata kertaa kuulla, sanoi aikanaan armenialainen sananlasku. Eesti…

Lokakuu on lopussa, loka ei. Vaan viis siitä. Vaikka tulee sadetta niskaan, se ei meitä lannista. Sumuiset aamut ovat aina yhtä pehmeitä. On tosiaan jo marraskuu. Marras, kuoleman kuu. Taas ovat päivät juosseet ohi. Taas olemme juosseet päivien mukana. Ja yhä syksy jatkuu harvinaisen lämpimänä. En muista tällaisia säitä. Ennen oli aina jo lunta jäätä…