Someron Kivimeijerin innoittamina, ehkä, päätimme tehdä taidematkan myös Turkkuseen. Sinne on täältä Sitarlasta matkaa satakunta kilometriä mutta suurin osa siitä sujuu pitkin hyvää pikatietä, joten vähän yli tunnissa sen hurauttaa kiihdyttämättä itseään saati autoa. Katselin netistä että Taidemuseossa on taas uusia näyttelyitä, joten sinne. Myös Wäinö Aaltosen museoon saattaisimme poiketa. Mutta kuten lähes aina suunnistimme…

1. Matkalta on aina hyvä palata kotiin, jos koti on. Kotona seinätkin auttavat, kirjoitti jo Tshehov Talonpojissa eikä asia ole muuksi muuttunut yli sadan vuoden jälkeenkään. Hyvä on herätä aamulla tutussa vuoteessa oman vaimon viereltä ja kuunnella ääniä, joista jokaisen tuntee: kurkien huudon, puusta pudonneen omenan muksahduksen, haapojen syksyä enteilevän havinan. Sillä syksyä on jo…

Nimitän naapurimaatamme edelleen Eestiksi, vaikka virallisesti se on Viro. Viroksi nimitän vain kahta maakuntaa (Länsi- ja Itä-Vironmaata) jotka ovat Suomeamme lähinnä. Eestiläiset itsekin kutsuvat maataan Eestiksi, vaan mitäpä tuosta. Ja eikös Juicekin laulanut että Eesti Eesti kaipaan sinne perkeleesti; toisin kait riimien pakosta? Mutta sama se sille. Kun jotain on maassamme kerran päätetty, niin niin…

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, totesi jo Erno Paasilinna aikanaan. Sen tiedämme että kuvia on aina voinut käsitellä, että niillä on manipuloitu kansaa ja niihin on voitu sekä lisätä ihmisiä että poistaa niistä sellaisia jotka eivät ole enää kelvollisia, kuten Stalin tajusi omassa valtakunnassaan. Nykytekniikka tekee tästä kaikesta vielä helpompaa. Photoshoppaus muuntaa ja…

Otsikon kysymys on ajankohtainen, vaikkei sitä olisi uskonut puoli vuotta sitten. Uusi etiikka alkaa nykyään olla sellaista, että kansalaisen jokaista askelta tarkkaillaan. Se on sekä hyvä että paha. Vähitellen elämme Aldous Huxleyn Uudessa uljaassa maailmassa tai Orwellin profetioissa. Yhä varmemmin ja tehokkaammin jokaista yksilöä voidaan seurata ja hänen tekemisiään arvostella. Internet, jonka avulla tätäkin tarinaa…

Tulee niinkin harvinainen päivä, että kaikki tekeminen hidastuu, ellei vallan pysähdy. Ehkä sen saa aikaan lähes eteläinen helle, jonka myötä elämä ajautuu hitaasti alaspäin virran viemänä pysähtyäkseen lopulta suvantoon pienen putouksen jälkeen. Miten vain, hyvä niinkin. Kaikki mitä annetaan, otetaan vastaan. Niin hyvä kuin sen miinusmerkkinen velikin. Jälkimmäinen kyllä vähän pitkin hampain. Lauantaiaamu oli aikainen…

Juhannus on juhannus on juhannus. Kyllä on. Tuttu hokema A rose is a rose is a rose saa minulta tämän muodon. Aina juhannusta odottaa, pisintä päivää, lyhintä yötä ja tuleehan se viimein. Mutta huomenna sekin on ohi. Parin päivän päästä alkaa päivä jo lyhetä. Sanooko tuon pessimisti minussa, en tiedä. Mutta optimisti lisää, että uusi…

Koitti päivä jolloin halutti nähdä myös muuta maailmaa. Meille se tarkoitti suunnistamista Helsinkiin, vanhaan kotikaupunkiini. Siellä olisi elämää ja varsinkin meri. Meri, jonka ulappa aina saa ajatukset lentämään. Päivästä oli tulossa helteinen, joten lähdimme matkaan aikaisin. Ja ensin suuntasimme siitä syystä torille. Emme Kauppatorille, joka tosin koronan takia on henkitoreissaan. Mutta meri ei ollut nyt…

Kesällä kaikki on kaunista. On. Ja lähes kaikki on sitä miltä näyttää. Aamu alkaa täällä aina hiljaa. Kun istumme kuistilla kello neljä, kuuluu jo lehtokertun laverrus ja punavarpusen reipas piuuu. Ja sitten outo ääni metsän takaa, koska ilma on täysin tyyni. Kukko, kukko se tosiaan on. Jollain tuolla mäkien takana on siis vielä kanalakin jäljellä.…

Eilen 6.6. pidettiin Tampereella Annikin runofestivaalit. Olin sinne lupautunut hyvissä ajoin jo syksyllä ja nyt matkasta sittenkin tuli tosi, koska festivaali pidettiin virtuaalisena ja kaikkien koronasäännösten mukaisesti. Kevään ja kesän muut esitykset olivatkin peruuntuneet. Ajoimme Tampereelle hurjassa sateessa, joka alkoi kuitenkin loppua kun pistäydyimme Hämeenlinnassa tapaamassa Riitta ja Olli Jalosta, vanhoja ystäviäni. Voi olla ettemme…