Isän päivänä maamme lippu liehuu taas, liehuisi siis, jos pihalla olisi lipputanko. Se lahosi ja kaatui ajat sitten. Tässä kodissa Suomen lippu on kuitenkin henkisesti salossa joka ainoa päivä. Isänmaallisuus ei kuitenkaan tarkoita muukalaisvihamielisyyttä, torjuntaa, rasismia. On hyvä rakastaa maata ja kieltä johon on syntynyt, mutta samalla voi suhtautua uusiin tulokkaisiin kuten ihmisiin pitää. Kun…

Pyhäinpäivä tuli, oli ja meni. Monet nuoret eivät enää ymmärrä koko päivän merkitystä, kekristä puhumattakaan. Pyhä mikä pyhä. Joillekin mikään ei ole pyhää. Minulle sitä on luonto. Sen ihmettä en lakkaa hämmästelemästä. Pyhäinpäivää on sanottu myös pyh-päiväksi, mutta vainajien kunnioittaminen on kyllä myös pyhä asia. Ihmiset ennen meitä ovat meidät tänne luoneet ja saattaneet, hyvässä…

Messupäiväksi tuli myös lauantai, jolloin A:n kanssa vain kuljimme, ajelehdimme ja kiertelimme paikasta paikkaan sattuman johdattamina, siltä ainakin tuntui. Koska olimme perillä heti kun messut avattiin, häslinkiä ei vielä ollut ja äänet eivät kumisseet. Mukava oli olla vain ja katsoa. Usein katson tosin enemmänkin ihmisiä kuin kirjoja. Kirjoja kun kotona jo on. Ei ehkä ihan…

Syksy on messujen aikaa, myös kirjamessujen. Helsingistä on nyt kyse, tietenkin, mutta häslinkiä messut täällä lähes aina ovat. Messu on nimensä kautta itse asiassa juhlallinen tapahtuma, paitsi silloin kun kyseessä ovat maalliset tarpeet tai maalliset tavarat. Ja tavara kirjakin on. On toki hyvä että sen ympärillä messutaan, jos puhutaan kirjasta nimenomaan fyysisenä kappaleena. Äänikirja on…

Joka kerran kun on ollut hieman pitempään poissa kotomaasta ja pääsee takaisin heimonsa pariin, alkaa vertailu sen maan kanssa minkä juuri on nähnyt. Näin kävi nytkin. Aurinkoinen ja kesälämpöinen Kroatia vaihtui tihkusateiseen Finlandiaan, jossa ei edes Sibeliuksen sävellys sillä hetkellä lohduttanut. Jo neljältä alkoi sateen takia hämärtää ja se siitä sitten. Tervetuloa kotiin, sinä Suomea…

On maanantai ja lokakuun puolivälin iltapäivä. Helle jatkuu Splitissä. Olen hotellihuoneen rauhassa ja yritän muistella, mitä Samuli Paronen kirjoitti. Muistini mukaan näin: ”Matkassa on aina se kohta josta eteenpäin se kuluttaa itsensä loppuun.” Noin se ehken oli, tältä minusta ainakin tuntuu juuri nyt. Olemme olleet matkalla jo kuudetta päivää ja palaamme kotimaahan ylihuomenna. Niin kiertyy…

Joskus ammoin, taisi olla jo nuorena, opin, että matkailussa vaikein on neljäs päivä. Se on syytä ottaa levon kannalta. En tiedä mistä tämä uskomus on peräisin enkä sitä, mistä sen olen kuullut; en ainakaan kotoani, koska äiti ei koskaan matkannut minnekään ja siskoni oli yhden ainoan kerran ulkomailla eli Ruotsissa heti sota-ajan jälkeen, hän teki…

Harhailimme Diokletianuksen palatsin sokkeloissa ja vanhassa kaupungissa ja tupsahdimme rantakadulle, jonka reunalla oli rivissä kymmeniä kojuja myymässä turisteille matkoja merelle. Yleensä reissut näyttivät kestävän koko päivän, mutta löytyi yksi puolenpäivän pituinen. Siihen ehkä henkiset rahkeemme riittäisivät; turistimatkailu tiheään täytetyssä paatissa ei koskaan tunnu aivan parhaalta tavalta viettää lomaa. Muuan nauravainen neitokainen sai meidät kuitenkin puhutuksi…

Joskus tekee mieli lähteä vain, saada aikaan pieni katko siihen minkä totunnainen elämä on tuonut tullessaan, jos kassa kestää matkailua. Ja joskus löytyy edullisen tuntuinen kohde. Usein silloinkin matkakohde valikoituu sattumalta. Kroatiassa emme kumpikaan olleet olleet, joten tuntui luonnolliselta, että sinne satuimme suuntamaan. Ja kun Finnairilta löytyi edullinen matka, huomasimme lopulta olevamme koneessa matkalla pilvien…

Turun kirjamessut aloittavat aina lokakuun ja sinne lähden mielelläni, jos vain pyydetään: messut ovat jotenkin niin paljon kotoisammat kuin Helsingin hulivilihälinät. Ihmisiä ja kirjoja riittää, mutta juuri niin, että kulkea voi, eivätkä lavat ja kovaääniset ole liian lähellä toisiaan kuten pääkaupungissa. Esiintyjien puheet voi tosiaan kuulla. Se on jo paljon. Muu riippuu sitten esiintyjien ja…