-
Pietarin ikävä
1. Pariisin ikävä, Baudelairen Le Spleen de Paris on kirjana ja myös käsitteenä tuttu. Mutta voiko samalla tavalla ikävöidä Pietariin. Uskon että ainakin Gogol ja Josif Brodski tekivät niin ja taidan kuulua tässä ainoassa asiassa samaan seuraan. Siltä minusta ainakin alkoi tuntua, kun sunnuntaiaamuna pääsin Allegroon ja sain laukkuni ylähyllylle ja itseni junan tuoliin. Taas…
-
Kirjailijat haudoissaan
1. Jo aivan nuoresta olen käynyt hautausmailla. Siellä nukkuu kulttuurimme ja muidenkin maiden kulttuurit. Joskus myös ihan kirjaimellisesti. Vuonna 1962 ylioppilaskevään jälkeisenä kesänä olin ensimmäistä kertaa Pariisissa. Halusin sinne koska Pariisi oli silloin taiteen ja kirjallisuuden Mekka. Se sopi. Kaikkea näinkin, mutta taidetta vähemmän, koska rahaa museoihin ei ollut. Kirjallisuutta luin siellä lähinnä englanniksi, koska…
-
18.8.18
1. Numerosarja merkitsee lauantaipäivää elokuussa tänä vuonna. Se on hieman mystinen laillaan, mutta paljon ja kaikenlaista siihen myös liittyy – ainakin mitä itseeni tulee. Täytän 18.8. vuosia, joita on kertynyt 3/4-osaa veden kiehumapisteestä, mutta juuri tänään Moskovassa kello yksitoista haudataan myös monikymmenvuotinen ystäväni Eduard Uspenski. Ja outoa kyllä Turun puukotuksestakin tulee kuluneeksi tasan vuosi. –…
-
Lapissa kaikki kukkii nopeasti
1. Kolme päivää on kulunut yhdessä hujauksessa ja olen jo ehtinyt nähdä vaikka mitä. Kukat ovat lähes kaikki kukkineet, niittyvillaa osuu silti yhä silmiin. Niin myös haaleanpunervia horsmapeltoja, joista kukkia enää ylimmissä latvuksissa. Mustikoita on löytynyt yllättävän paljon, sieniä tasan kaksi. Mustikoita voi kyllä toisaalta kuvata Raimo Hartzellin runon säkeellä: ”Mustikka on pieni ja sininen”;…
-
Eduard Uspenski, in memoriam
Herään Muoniossa puoli viideltä ja avaan postin kuten aina, tietokoneen siis. Uusia viestejä on tullut. Luen ensin Venäjän perheen uutisia Volkonkasta. Sitten huomaan, että olen illalla 14.8. saanut meilin myös Moskovasta, jossa asuu Vika, Svetan parhaimpia ystäviä. Hän kirjoittaa, että Eduard on kuollut; ottaa osaa. Se ei ole odottamaton uutinen ja tuntuu silti. Ensin Naipaul,…
-
Tornio ja Haaparanta
Torniota ja Haaparantaa ei erota toisistaan muu kuin katukylttien kieli. Ikea on Ruotsissa täsmälleen samanlainen kuin meilläkin. Vai päinvastoin? Tämänkin yhtäläisyyden huomasin jo aikanaan, kun tulin tänne vaimoni Svetan kanssa. Yövyn samassa hotellissa kuin silloinkin ja kuljen tietenkin myös samoja polkuja eli tunnelin kautta Haaparantaan, Ruotsin puolelle. Kyseessä on nyt todellinen nostalgiamatka. Vaimoni on kuollut…
-
V. S. Naipaul (1932 – 2018)
1. Sunnuntaiaamuna lähdin ajamaan kohti pohjoista kello viisi, kun usva vielä peitti Sitarlan laakson ja oli hämärää. T. S. Eliotin runossa siihen aikaan kierrettiin piikkipäärynää, minä väänsin rattia. Sitä ennen olin kuitenkin ehtinyt lukea uutisen V.S. Naipaulin kuolemasta. Jotenkin se kosketti. Mies näkyi syntyneen 17.8. – päivää ennen minua. Mietin aina välillä häntäkin, kun ajoin…
-
Lähdössä tänään
1. On kaunis hiljainen lauantaiaamu. Itse asiassa olen lähdössä ihan konkreettisesti Lappiin vasta huomenna, mutta otsikko tuli kyselemättä mieleen juuri tuollaisena. Senniminen on Lassi Nummen runokirja ja siinä lähtö tarkoittaa lähtöä maailmasta. Siitä ei kuitenkaan kohdallani vielä liene kysymys. Minä taivutan sukunimen vanhalla tavalla eli Nummen, vaikka hän itse muistaakseni halusi, että sukunimi olisi genetiivissä…
-
On the Road 7: Ristikukkula ja Leigon järvimusiikki
1. Kuten aina bussimatkoilla aikataulut eivät aivan pidä, mikä kerrankaan ei johdu tästä joukosta; koskaan bussi ei ole joutunut odottamaan ryhmän matti myöhäisiä. Toki tiedämme, että Raimo tulee viimeisenä, mutta saapuu minuutilleen sovittuun aikaan. Ja sitten menoksi. Viimeinen vilkaisu piskuiseen vesihautaan, jossa lumpeet kukkivat. Muistan taas Orangerien ja sieltä seiniä peittävät Monet´n taulut: Nymphaes. 2.…
-
On the Road 6: Välipäivä
1. Joskus kaikki vain menee toisin kuin ajattelee. Näin tapahtui torstaina. Jo aikaisin aamulla hienon modernin hotellin italialainen kahvikone oli rikki eikä hieno moderni hotelli osannut keittää kahvia muulla tavalla. Siitä oli venäjänkielinen lappu koneen kyljessä. Joten aamukahvi jäi juomatta. Sen sai kyllä, kun käveli aamuiselle kadulle ja meni piskuiseen kojuun jossa ystävällinen mies sen…