Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

    1. Lähden lauantaiaamuna ajamaan kohti Jyväskylää. Käyn kuitenkin ensin katsomassa kuvakirkkoa Paltaniemellä ja Leinon vanhempien hautaa. Pitäähän pyhiinvaeltajan vaeltaa. Kirkko avataan kello 10 ja siellä on heti muutama ihminen. Kattoon ja seiniin maalattuja kuvia olen aiemminkin katsellut. Nyt otan valokuvan myös evankelista Johanneksesta, etunimikaimastani. Hänen evankeliuminsa on kaikkein hurjin ja poikkeavin. Olen aikanaan käynyt Kreikan…

  • Eino Leino, 140 v.

      1. Saavuin Kajaaniin perjantaina iltapäivällä ja yritin pitkään etsiä kartanohotellia nimeltä Karolineburg. Lopulta se löytyi. Ensin piti kuitenkin löytää Kajaanin linnan rauniot, silta ja tie Paltaniemelle. Sen jälkeen hotellikin tuli vasemmalta näkyviin kun huomasi pienen kyltin ja pujahti sivupolulle. – Vanhan kartanon aamupalalla oli muuten äsken kainuulaista leipäjuustoa, jota äitini (Kajaanin Leinosia) rakasti. Siitä…

  • Mitä Valamossa valetaan

    1. Lähden aamulla ajamaan kohti Valamoa. Vasta kun istun autossa, käsitän että teen matkaa täsmälleen toisinpäin kuin viime vuoden elokuussa. Silloin ajoin vaimoni kanssa Muoniosta ensin Kajaaniin ja sitten sieltä Uuteen Valamoon. Ja Valamosta kotiin. Nyt olen menossa Kajaaniin ja noin vain päätin yöpyä luostarissa. Taaksepäin ei elämässä pääse, mutta matkata aina voi. Nostalgiaa, sitä…

  • Puutarhapäivä

    1. Sunnuntaina, heinäkuun ensimmäisenä päivänä pidettiin avointen puutarhojen päivä. Puutarhaan sisältyy oikeastaan ajatus paratiisista, nimenomaan maanpäällisestä: Paradisus terrestris. Sieltä Vanhan testamentin legendan mukaan Jumala karkoitti ihmispolot, koska nämä löysivät tiedon ja sen myötä synninkin käsitteen; sinne paratiisiin ja sen viattomuuden tilaan ihminen monin tavoin yrittää yhä löytää takaisin. Yksi parhaimpia tapoja paratiisin uudelleenlöytämiseksi on oman…

  • Tammi, revisited

    Aamu on aurinkoinen, taivas kirkas. Lohjan torille siis. Olen Akilta tilannut Karjalan neidon ja nyt sen saisin. Neito, tuo la Pucelle korvaisi keijunmekon, jota en mistään ole löytänyt. Sitten kesän kukat ovat siinä ja ne saavat tästedes hoitaa itse itsensä. Vain kuivuuden taas sattuessa on annettava hieman vettä. Karjalan neito löytyy ja saan ohjeita miten…

  • Kuinka jouduin keskiajan markkinoille

    1. Sateinen aamu, joskaan ei niin hulvaton ja myrskyisä kuin luvattiin. Yhtä kaikki harmaata riittää ja päätän äkkiä lähteä katsomaan taidetta Turkuun ja käväistä myös Pienessä kirjapuodissa, vaikka kirjoja ei kotiin enää mahdu. Mutta pitäähän niitä edes nähdä, sormeilla ja selailla. Ja lukea vaikka seisoessa siinä – pätkä sieltä ja toinen täältä. Kohta istunkin jo…

  • Fantastico, tai ainakin melkein

    Koittaa Oljan poislähdön hetki. Ajamme Helsinkiin ja haemme siskoni Anjan. Sitten suuntaamme asemalle. Koska aikaa on, olen halunnut näyttää ja itsekin katsoa Ateneumissa olevan näyttelyn Fantastico! Sinne on koottu iso joukko italialaista taidetta 1920- ja 30-luvuilta. Juhannus on saanut ehkä aikaan sen, että Ateneumissa on vielä aamupäivällä väljää. Se sopii minulle. Anjan jalkojen takia ajamme…

  • Elämys

    Ihmiset metsästävät elämyksiä. Festivaaleilla kävijät varsinkin. Tungeksitaan sinne, sitten tänne ja sitten taas takaisin jonnekin ja samalla hytkytään musiikin tahdissa. Aina joku tähti tai tähdenlento esiintyy, usein tulee kaaos, josta sitten kirjoitetaan. Himoksella sellainen siis juhannuksena oli. Oi oi. Kun joku ikääntynyt ja filttiin pukeutunut daami heiluttelee toisaalla lanteitaan, lehti, tuo joskus niin kunnioitettava Ilta-Sanomat…

  • Tanssilavan taikaa

    1. Juhannusaattona kukkivat ennen juhannusruusut. Nyt ne olivat jo kukkineet, mutta kuva niistä löytyi kuitenkin. Ja hyvä niinkin. Olihan yhtä kaikki juhannus. Olin Ivan Kupalan (juhannus venäjäksi; Johannes Kastaja) kunniaksi luvannut viedä Oljan sinne missä tanssin aina hänen äitinsä kanssa eli Vihdin kirkonkylän lavalle. Aatto kuitenkin sujui sateen merkeissä niin, että pienet kuivemmat tauot loppuivat…

  • Hyvää juhannusta

      Kari Rydman, tuo Rytky, aloitti yhden levynsä tällaisella laululla: ”Sataa, sataa. Ei tuule puu, ei liiku lehti. Harmaata on kaikki maa.” Näin oli jo Pariisissa vappuna ja juuri nyt tuntuu aivan samalta täällä Sitarlan jokilaakson liepeillä, paitsi että myrsky repii kuivuneita lehtiä (”repaleinen tuuli repii lehdet”, Rytky lauloi myös) ja sirottelee niitä tielle. Mutta…