Kirjailija Hannu Mäkelä

1. KUKKIA, KUKKIA Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, matkata maailmalle siis. Kalaa saisi sitäpaitsi tuosta joestammekin. Mutta nyt ei puhuta kalasta, vaan kukista. Niitä näkee täällä. Riittää kun avaa oven ja menee ulos. (Yläkuvassa keltakannusruoho, ainakin näin luulen). Joka puolella luonto kukkii täysillä: ”Kylliksi! tai Liikaa”, kuten William Blake mietti aikanaan. Kun yksi…

Koko pitkän talven odotimme kevättä. Kun se tuli, alkoi melkein heti ja oikeastaan saman tien kesä. Ja nyt on jo juhannus. Puolen välin taukopaikka. Ei mikään ABC kuitenkaan. Mieluummin vaeltajalle tarkoitettu tupa Lapin erämaassa. Jos sanoo, että elämä kulkee nopeasti, sanoo sen miltä vanhempana tuntuu. Kun on lapsi, yksi tuntikin voi odottavalle olla iäisyys. Nyt…

ENSIMMÄINEN Otsikko on todella lempeä, ehkä makeakin, jopa liian, luulen. Onhan meillä kyllä nyt ihan oikea kesä paisteineen ja luonnon tarvitsemine sateineenkin, vaan miksi juuri tällainen suvi on suloinen. Vastaus on helppo: koska olemme säiden suhteen sittenkin vielä onnekkaita. Mutta vaikka näin omalta osaltamme onkin; vaikka kaikki viheriöi viimein ja kasvaa ja rehottaa, kun makeaa…

YKSI Tämä vuosi on tuonut uusia yllätyksiä myös paitsi nopeasti vaihtuvaan säähän (talvesta loikattiin lähes suoraan kesään), myös siihen minkälaista väkeä pihapiirissämme asustaa. Seisoin pari viikkoa sitten pihalla, kun näin, miten liiterimme kissanreästä pujahti ulos mäyrä ja sen perässä toinenkin. Ne vilkaisivat minua ja katosivat saman tien liiterin alle. Mäyrä täällä ihan kotipiirissämme  vieläpä keskellä…

Tämä saa nyt luvan alkaa kuin jokin aikuistensatu ennen, satojakin vuosia sitten: ”Olipa kerran pitkä hurja talvi ja kauan saivat pienen maan asukkaat hytistä sen kourissa ja odottaa kevättä. Mutta kun kevät viimein tuli, se ei oikeastaan koskaan alkanut vaan loppui kuin seinään. Sillä heti talven jälkeen alkoikin kuuma kesä. Ja sitten myös se sai…

I Kuinkas kirjoittikaan Samuli Paronen aforismikokoelmassaan Maailma on sana (1974): ”Matkassa on aina kohta, josta eteenpäin se kuluttaa itsensä loppuun.” Näin kävi taas. Nyt on keskiviikko, mutta puoliväli oli jo maanantaina, ja siitä se alkoi. Lähtölaskenta, jossa ei kuitenkaan ole ollut mitään kaihoisaa. Poissa hyvä, kotona paras. Viikossa oppii jotenkin tuntemaan paikat jos kyse ei…

Nyt kun Kroatia ja Dubrovnik ovat vähitellen tulleet edes hieman tutuiksi voi vetää jo jotain johtopäätöksiä niin matkasta kuin kohteesta. Yksi asia on ainakin selvää: mitä säähän tulee, kotomaassa on juuri nyt kuumempaa ja helteisempää. Toki sitä lajia on täälläkin saatu mutta vaimeammin. Suoran auringon alla toki polttaa itsensä täälläkin, jos siihen on halua. Meillä…

ALKU Matkalle lähtö alkaa aina siitä että ensin itse lähtöpäivä vain vääjäämättä lähestyy. Pitää ruveta miettimään mitä ottaa mukaan ja varsinkin mitä jättää. Pitää siis suunnitella, pitää sitten toteuttaa siitä edes jotain eli ainakin pakata. Ja niin alkaa kaikenlaisten tavaroiden haalinta johonkin nurkkaan matkalaukun samaan kasaan kantaen hyvinkin tietäen että jotain aina jää, jotain tähdellistä,…

YKSI Kesä on nyt, jos omiin silmiin on uskominen. Käynnissä on silti edelleen kaksikin pahaa ja jo loputtoman tuntuista sotaa, surkeutta ja tuhoa riittää niin, ettei niillä ole enää mitään rajaa. Mutta luonto toimii kuten ennenkin. Yhtä kaikki on juuri nyt koittanut myös se kevätkesä jota marraskuusta lähtien talven otteesssa on odotettu ja jonka kynsissä…

Hanhiparvi on kansoittanut pellon. Pisteitä kuin kirjaimia. Yhdistä ne ja saat sanoja, sanoista säkeitä, säkeistä säkeistön, niistä jopa runon. Kaikesta voi arjen huomaamaton runo syntyä. Laitoin vielä klapeja uuniin ja päätin viimeisen kerran tänä keväänä lämmittää ihan puilla. Yhä yö on ollut kylmä, mutta aurinko paistaa jo ja pian se saa talon lämpimäksi jopa paremmin…