YKSI Nyt on sunnuntai ja samalla erään läheisen syntymäpäivä. Onneksi olkoon. Vuosia on takana ja paljon edessä, uskon ja toivon. Elämä kulkee ja me sen mukana milloin vuorotanssin milloin tasatahdin rytmissä. Chopin soikoon! Syntymäpäiviä vietämme täällä viettämättä viettäen. Luonto on silti kaunistanut maiseman juhlaan, joskin lumitöitä tarvittiin jotta tie kotiovelle pysyi auki. Mikäpä oli aamun…

MENNYT Mennyt vuosi 2024 jää omassa elämässäni kyllä muistiin. Monellakin tavalla. Maailman tilanne oli mikä oli ja yhä on. Mutta siihen toivat lisämausteensa vielä sairaudet, joita vuosi toi tullessaan. Onneksi niiden vastapaino löytyi kaikenlaisesta toiminnasta: ennen kaikkea kirjoittamisesta. Se on kohdallani väliin eräänlaista tupakointia sekin, mutta ehkä vailla terveydelle koituvia mahdollisia haittoja. Kirjoja sain yhä…

KOLMAS ASKEL Kun on joulupäivä, niin tuntuu siltä, että joulu on jo ohi. Kaikki askeleet on yhtäkkiä otettu, sillä jo eilen illalla tultiin joulun ytimeen eli perille. Nyt on siis kyse enää jäähdyttelystä. Ruuat on syöty, vettä juotu, lahjat saatu ja annettu. Ja tässä iässä lahja toden totta on sellainen, että sen on jo tiennyt…

TOINEN ASKEL Nyt on sitten jouluaatto, ihan oikea sellainen. Aamu taaskin aikainen, kuinkapa muuten. Varhainen lintu ei kuitenkaan haikaile matojen perään, vaan kahvin. Ja se on jo keitetty ja tarjoiltu, paitsi itselle niin ennen kaikkea vaimolle..¨ Eilen vesi lotisi ja litisi, mutta illaksi sade ja tihmu hiljenivät, muutkin äänet tuntuivat katoavan. Tiet alkoivat taas olla…

ENSIMMÄINEN ASKEL Tänään on 21.12. eli päivä, josta on syytä iloita. Onhan kyseessä talvipäivän seisaus, päivä, joka on koko vuoden lyhin. Sunnuntaina eli huomenna päivä on jo lähes minuutin pitempi ja viikossa valo lisääntyisi viiden minuutin verran. Vaatimaton alku, mutta suunta on oikea. Näin kuljemme kohta taas pimeydestä todellakin valoon. Ja lopulta kevääseen. Minulle seisaus…

Nyt juuri on alkanut se viimeinen viikko, jolloin päivä vielä lyhenee. Mutta pian, jo 23.12. se on minuutin pitempi, jos oikein muistan. Ja siitä se lähtee. Valon voittokulkua ei voi estää mikään, vaikka onhan se alkuun hitaanpuoleista. Mutta toimii silti kuin entivanhainen sveitsiläinen kello. Käkikellosta en kuitenkaan tiedä. Aika täällä luonnon sylissä ja metsän keskellä…

Joskus on oltava enimmäkseen hiljaa, varsinkin, jos on vain vähän sanottavaa. Tai sanottavaa, jonka haluaisi kirjoittaa. Itse asiassa mielessä liikkuu vaikka mitä, mutta se mikä siellä on, ei ehkä sittenkään muodostu sanoiksi. Moni ajatus tuntuu yksityiseltä. Ja silti, jotain tähän kuitenkin tulee taas. Sanoja ensin. Ja sanoista rakentuu yllättäen lauseita. Ja lauseista – niin. Ties…

YKSI Nyt on ensimmäinen joulukuuta. Alkaa siis ensimmäinen talvikuukausi ja koska on sunnuntai, myös ensimmäinen adventti. Kirkoissa kaiketi lauletaan kohta Hoosiannaa, joka on kaunis hymni ja jäänyt mielen pohjalle niin, että myös itse voin sitä iloisesti veisata: ”Hoosianna, Daavidin poika, kiitetty olkoon hän.” Riemukas laulu tuntuu kohoavan sydämestä kohti temppelien kattoja ja itse asiassa niiden…

LINNUT Nyt on etupihamme ravintola avattu; ravintola linnuille. Sen saivat myrskyt ja lumentulo aikaan. Kun maa peittyy täysin, ei ruuan löytäminen ole enää yhtä helppoa talvehtijoille. Lintubaarin avajaisia on taidettu odottaa. Jo kuukausi sitten alkoivat ensimmäiset tintit koputella ikkunaan. Mutta silloin ruokaa vielä löysi maasta jokainen joka halusi. Nyt on toisin. Kun sitten vein kahdelle…

YKSI Luin lehdestä, oikeammin sen teksteistä, joita löydän tietokoneen kautta, että nyt juuri tuolla taivaalla hohtelee superkuu, jo neljäs tänä vuonna. Ensi vuonna on sitten hiljaisempaa sillä(kin?) alueella. Ehkä vain yksi superkuu, jos sitäkään. Kyse on siis positiosta, jossa kuu on lähinnä tätä planeettaamme, Gaiaa tai Tellusta, ja näyttäytyy suurempana kuin yleensä. Miksi sen esiintyminen…