YKSI Uusi vuosi on vanhan surma, muttei lumen. Nythän sitä vasta ilmeisesti meille kunnolla annetaan täällä etelässäkin. Ei lumessa sinänsä ole mitään vikaa, onhan se valoa tuova ja suojaa antava, ainakin monille kasveille. Ja jos pitää hiihtämisestä, niin mikäs. Minulle lumentulo tosin merkitsee enää odottamatonta määrää lumitöitä, koska talomme sijaitsee metsässä pikkutien päässä. Mutta hyväähän…

Nyt on viimein jouluaatto. Kauan tähän pisteeseen on täytynyt rämpiä. Tuota sanaa voi käyttää, koska rämpimistä tämä on ollut läpi sateisen synkän ja yhä vain pimenevän syksyn. Kunnes koitti todella odotettu seisaus. Sen pelkkä ajatteleminen jo helpottaa, koska päivä alkoi taas pidetä. Nyt jo se tuntuu kaikessa, uskon, koska uskottava on. Ja tätä iloa kestää…

Tänään kello 17.02 alkaa päivä taas pidetä.  On seisauksen päivä. Pimeys saa luvan väistyä eikä valon voittokululle ole esteitä. Eihän? Naivi kysymys, johon selkeää vastausta emme tietenkään saa. Kukapa tulevaisuudesta tietäisi. Ei edes Nostradamus. Mutta aina me ennustaa voimme. Jos sata ihmistä ennustaa, pari voi osua jopa oikeaan, hetkeksi. Ja sitten tulee taas uusi venda,…

ENÄÄ VIIKKO On lauantai ja kolmastoista joulukuuta. Viikko vielä ja yksi päivä siihen ja koittaa se päivä jota näin loppuvuodesta eniten odotan: tasaus. Se on tänä vuonna 21.12. – ensi viikon pyhänä siis. Vaikka seuraava päivä on edellistä vain ehkä minuutin pitempi, se täyttää jo mielen ilolla. Taas mennään eteenpäin. Aika on samaa aina, mutta…

JOULUKUU Joulukuu on alkanut pimeänä, mustana ja märkänä. Joka päivä on satanut ja satanut. Kun ei kaatamalla niin sitten tihmuten. Lumen ohut verho, sen kaikki kauneus on valunut maahan ja jokiin ja lopulta mereen noustakseen sieltä taas joskus takaisin taivaalle ja takaisin maahan. Mutta vielä joskus aamuisin (klo 9) on valoakin näkynyt. Sen ohuet viirut…

YKSI Lumi on vaate oli Antti Tuurin yhden kuunnelman nimi. Se muistui mieleen, kun lähdin eilenaamulla Lohjalle lumisateessa, joka oli nuoskaa ja tarttui ruohoihin ja puihin. Kauneutta riitti. Mietin siinä ajaessa Antin kuunnelman nimeä ja asettelin sen tilalle juuri tähän hetkeen sopivampaa sanaa, mikä oli harso. Varsinkin kun tiesin, että kaikki tämä kauneus ei ollut…

ALKU Marraskuun loppupuoli saa aikaan vaikka mitä, myös outoja mietteitä. Kuten tällaisia: Jokaista alkua seuraa joskus loppu, mutta seuraako loppua sitten taas uusi alku? Siinä myös kysymys, jota usein mietin. Vastauksiakin saan, useimmiten itseltäni. Ja saman tien sanat jatkavat kulkuaan: Elämän kierto kertoo kyllä siitä, että aina on myös uusia alkuja, sillä elämä toistuu ja…

Pimeys ei ole lahja, valo on. Näin kai voisi sanoa ja ainakin sanon. Mitä pitemmälle marraskuu etenee, sitä myöhemmin näkee valon hiipivän naapurin harvennetun mäntymäen takaa. Vaikka asiaa kuinka kiertäisi, kyllä pimeys masentaa, vaikka ehkä myös käärii ihmistä peitteeseen kuin pientä lasta. Mutta se ei koske kaikkia, ei ainakaan minua. Jo nyt toivon, että kevät…

Sunnuntai-iltana ajoimme Lohjan kirkolle, jossa odotti Mozartin Requiemin esitys. Silloin kirkon edessä tungeksi väkeä, kuvan ottohetkellä eli nyt keskiviikkoaamuna 5.11. paikalla oli vain kaksi surukuusta ja autius lehtipuissa. Lohjan Pyhän Laurentiuksen tai Laurin kirkko on Hattulan Pyhän Ristin kirkon ohella ilman muuta Suomen vanhoista kivikirkoista kaunein seinämaalauksineen kaikkineen, näin uskallan sanoa. Pyhä Laurentius käristettiin aikanaan…

YKSI Vuosia sitten kehitin slogaanin johon yhä jollain lailla uskon: ”Tiede pelastaa, taide parantaa.” Siinä se. Vaan mitä sillä sitten yritin tarkoittaa. Sitä, että tiede auttaa ymmärtämään ja kehittää yhä enemmän keinoja elämän helpottamiseksi, sairauksien parantamiseksi ja ihmisen kaikinpuoliseksi auttamiseksi. Taide taas – niin eloon jäänyt vanha kuin osin myös uusi – antaa usein tai ainakin…