Vanha mies mutisee – Ihmisiä, kirjoja, elämää


  • Giacomo Casanova – 299-vuotias!

    YKSI Casanova syntyi Venetsiassa 2.4.1725. Hänen syntymästään on siis huomenna, enteellisesti vain hieman aprillipäivästä myöhässä kulunut jo 299 vuotta ja vuoden päästä sitten tasan 300 vuotta. Casanovan tapaan olen liikkeellä vuotta aiemmin, sillä sellainen hän itse oli, kärsimätön ja utelias, levoton sielu, joka lähinnä hevoskyydillä, joskus laivalla ja aina toki myös jalkaisin harppoi pitkin poikin…


  • Kelloja siirrellään yhä

    On koittanut se hetki, jolloin siirrymme kesäaikaan, tosin ilman kesää. Näin pitkällä on kuitenkin kevät, maaliskuun viimeinen päivä. Kun kello tulee kolme, se onkin jo neljä. Vielä meiltä ei ole varastettu tuntia, koska kello on vasta 1.37. Heräsimme juuri. On syvä yö, keskiyön jälkeinen aika. Hiljainen yö, ainakaan tänne sisälle eivät lintujen huudot juuri nyt…


  • Lunta, unta ja sumua

    YKSI ”Lunta, unta ja sumua,/ joutsenia ja kurkia./ Kello vasta puoli kuusi,/ vaan aamu täyttä valoa,/ näin syntyi päivä uusi.” Näin voisi runoilla, jos voisi. Lastenkirjan runo, jos sekään; silti ainakin juuri nyt täyttä totta. Ei mikään ole parempaa maaliskuun lopulla kuin valo, aamu, päivän pidentyminen; ei mikään tunnu niin hyvältä. Tätä varmasti sanalla toivo…


  • Kevätsade ja elämä

    VESI, SUMU, VEDEN VÄLKE Veden kierto, sade, sumu, virtaava vesi, vapaa joki, tuulinen järvi, tyyni järvi. Lopulta meri. Minulle ne edustavat kauneutta, luontoa, elämää itse; sen syvintä olemusta. Vesi, lämpö ja maa. Mutta puhdas, juotava vesi taitaa olla tärkein. Miksi, sen saatan arvata. Veden ihailu ja sen katsominen ja kokeminen, myös kunnioittaminen ja lähes pelkääminen…


  • Intermezzo – välisoitto

    Joskus viikonloppu saapuu niin hiljaa ja silti niin nopeasti, että vaikka täysi viikko on taas kulunut, mitään erityisen uutta kerrottavaa ei oikein ole. Armeijassa se on positiivinen ilmoitus, varsinkin jos on kyse sodasta. No, onhan eräänlainen sota käynnissä täälläkin, sillä tulossa on lisää poliittisia lakkoja, kuten tuo hieno termi kuuluu. Kun talous on jo valmiiksi…


  • Halosenniemessä

    Helsingin lähellä on paljonkin paikkoja, joissa voi ilokseen ja opikseen vierailla. Kun vein vaimon stadin keskustaan ja siellä odottavaan pitempään kokoukseen, tuli kuskille eli itselleni muutaman tunnin kuluttamisen gäppi ja aika. Mukana oli toki kone, tämä läppäri, ja työ, mutta itse asiassa työ siinä oli jo niin pitkällä, ettei sen hinkaaminen ja fiilaaminen suuremmin enää…


  • Muistoja, impressioita

    TAAS KERRAN LEINO Nyt se tuli, tuli vain tuo kevät ja sen airueet, ensimmäiset valkolinnut. Miten niitä onkin tänä talvena kaivannut! Pitää huudahtaa kuin Leino Lapin kesässä:     ”Havisten halki ilman lentäkäätte!      Tekoja luokaa, maita valaiskaa!      Mut talven poistuneen kun täältä näätte,      ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!” Rukouksiin on vastattu. Siitä lisää vähän myöhemmin. KEVÄT,…


  • Runouden tie

    YKSI Näin yöllä unta, jossa joku sanoi minulle:  ”Sanojen lyhtyjuna kulkee.” Ja lisäsi heti perään kuin uhmaten: ”Ja kulkekoon!” Päätin muistaa sen kun heräisin ja outoa kyllä niin tapahtui. Onneksi sain lauseet myös kirjoitetuksi talteen pari päivää myöhemmin. Runo on vastaavanlainen, usein nopea matka. Joskus sen aloittaa välähdys, sitä seuraavat sanat, sitten se kiitää ohitse…


  • Matkalla Januksen kanssa

    Matkaseura eli Janus oli muinaisten roomalaisten kaksikasvoinen jumala, usein kolikoissakin esiintyvä: alkujen, loppujen, porttien ja muutosten jumalana tunnettu. Häntä kuvattiin paljon, antiikin jumalia oli aikanaan helppo ja sallittua kuvata toisin kuin sittemmin Raamatun tai Koraanin vastaavia. Januksella oli kahdet kasvot samassa päässä: toinen katsoi menneisyyteen, toinen tulevaan. Aivan alussa toinen kasvoista oli parraton, mutta aikaa…


  • Tuokioita, kuvia

    Elämämme koostuu hetkistä, hyvistä ja vähemmän hyvistä. Mutta monista tasaisista ja junnaavilta tuntuvistakin hetkistä voi tulla parempia, kun ihmisellä on halu edetä. Näin ainakin hoen itselleni. Kun tein äsken yhden isomman työn loppua, käteeni osui kirja. Se oli Antonio Tabucchin teos Donna di Porto Pim, jonka Sellerio Editore julkaisi vuonna 1983, siis jo yli 40…