Kategoria: Hannu Mäkelän Blogi

  • Viimeinen viikonloppu

    YKSI Blogin otsikko ei sentään tarkoita elämän loppua, toivon. Vaikka elämää tuhotaan taas surutta, sillä on taipumus aina nousta kuten ennen laulussa sanottiin ”raakaa sortovaltaa vastaan”. Jos mihin, siihen uskon. Seuraava viikonloppu on jouluinen ja juhlan takana on viimein kauan odotettu seisaus. Kun tuo piste on ohitettu, on kaikkein hankalin vaihe syystalvessa ohi. Siihen uskon…

  • Unta ja lunta

    LUNTA En muista että lunta olisi satanut juuri koskaan näin paljon jo ennen joulua. Ja lisää on tulossa. Eilen tein lumityöt kaksi kertaa. Nyt kun päivä valkenee, on selvää, että kolalle on taas käyttöä. Eikä ennuste lupaa huojennusta. Maanantai on nimetty hirviösään päiväksi, mikä johtunee tuulen kovuudesta; se saa kyllä auratutkin tiet tukkoon. On vain…

  • Äidinkieli, isänmaa

    Tänään, joulukuun kuudentena on kulunut jo 105 vuotta siitä, kun maamme julistautui itsenäiseksi 1917. Kansalaissota oli Suomen ensimmäinen koettelemus heti 1918, josta seurasi punaisten ja valkoisten verinen kamppailu maan herruudesta. Valkoinen armeija voitti lopulta, mutta maassa vallitsi pitkään kahtiajako, joka ehkä vasta nyt alkaa unohtua.   Sodat eivät loppuneet. Hitlerin ja Stalinin sopimuksen mukaan Neuvostoliitto päätti…

  • Pienet ilot, suuret surut

    EI ILOJA MONTA Tällainen on maailmamme. Murheita, suruja ja tuskaa riittää, eikä vain yksin sodan tähden. Juuri tänä aamuna, toisena Hoosianna-adventtina luin, että Perussa on niin ankara kuivuus että osissa maata peruna kuihtuu ja alpakat kuolevat. Peruna on Perusta muuten kotoisin; lajeja on siellä muistaakseni kuutisensataa. Se ja alpakat ovat lisäksi alkuperäisväestölle elintärkeitä. Tätä tämä…

  • Hoosiannaa ja myyjäisiä

    Tänään on ensimmäinen adventtisunnuntai. Jouluun on siis enää kuukausi, jos sitäkään ja pimeyden ytimeen enää vähän yli kolme viikkoa. Ja sitten? Sitten ei vähään aikaan vielä mitään, sillä ei pimeys väisty noin vain (ja ihmiskunnan pimeys taitaa valitettavasti olla vielä sitkeämpää lajia), mutta uskon, että helmikuussa helpottaa. Jos jo nyt kestämme päivän lyhyyden, voi olla…

  • Lumen maa

    Yksi Nuoruuteni suuria elämyksiä oli Yasunari Kawabatan teos Lumen maa (Tammi, 1958). Japanilaisia kertojia suositteli minulle Tuomas Anhava 1964, kukapa muu, ja kun aloin lukea Kawabataa ja Tanizakia, käsitys kirjallisuudesta muuttui. Niukka saattoikin olla hyvää, repliikki merkityksellinen vaikkei tuntuisi sanovan mitään; ja kauneus myös kielessä kuin kuvana. Tulkinta piti kaiken lisäksi tehdä itse ja myös…

  • Isänpäivä on sunnuntai

    Äitien päivän merkitys oli joskus todellinen; isänpäivän ei ole tainnut olla sitä koskaan. Myös muita ostopäiviä on sen ympärille kehitetty tyyliin sinkkujen päivä ja musta perjantai. Ennen kun vielä olin töissä kustantamossa, kirjoja yritettiin kaupata isälle oikein joukolla ja isänpäivästä alkoi myös joulumyynti. Mutta kaikenkirjavaa joulumyyntiä on jo ollut pitkin marraskuuta ja kirjojen, fyysisten, myynnit…

  • Marraskuun manaus

    Aloitetaan manaamalla. Sanotaan suomalaisittain vaikka että perkele! Tietenkin tapahtui lopulta kohtaaminen viruksen kanssa. Kolmisen vuotta on ehditty juosta pitkin poikin, mutta viimein tauti löysi meidätkin. Toisaalta uskoin jo aivan alussa että se löytää lopulta jokaisen suojeluista huolimatta ja niin tuntuu käyvän. Jotkut taudit ovat ihmistäkin sinnikkäämpiä. No, rokotuksiakin löytyy, itselläni jo neljä. Ehkä niillä on…

  • Syksy on mielentila

    1. Joskus on vielä kirkkaita päiviä, mutta useimmiten jo ei. On aamuja joita voisi syystä pitää tuhnuisina, koska ne ovat sellaisia: sadetta, pilviä ja pimeää riittää. Eikä siihen ole nopeaa parannusta, kun edessäpäin siintää näköala, joka on vieläkin pimeämpi. Syvenevää kaamosta kestää vielä lähes kaksi kuukautta.    Se on lyhyt tai pitkä aika ja juuri…

  • Erään taudin tarinaa

    Covid 19, alkuun vain pelkkä korona, tuli maahamme kevättalvella 2020. Siitä ja sen seurauksista on kohta kolme vuotta. Ensin sen toi Lappiin kiinalainen nainen; helmikuussa sitten etelään Milanosta palanneen naisen matkassa. Ja juuri matkailun kautta se repesi.   Yhteiskunnat sulkivat itsensä; tosin Ruotsi ei. Muistan miten keväällä Uudeltamaalta ei päässyt pois, mutta silti me ajoimme vahingossa…