YKSI Luin lehdestä, oikeammin sen teksteistä, joita löydän tietokoneen kautta, että nyt juuri tuolla taivaalla hohtelee superkuu, jo neljäs tänä vuonna. Ensi vuonna on sitten hiljaisempaa sillä(kin?) alueella. Ehkä vain yksi superkuu, jos sitäkään. Kyse on siis positiosta, jossa kuu on lähinnä tätä planeettaamme, Gaiaa tai Tellusta, ja näyttäytyy suurempana kuin yleensä. Miksi sen esiintyminen…

YKSI Tänään on isänpäivä, tuo tasa-arvoon sopiva kaupallistunut juhla, joka tosin on jo jäänyt kaikkien muiden idioottimaisten halloweenien jalkoihin. Vielä meillä kuitenkin on isänpäivä, mutta vain vielä. Varmaan kohta tämän uuden ajan höpinän kautta siitä tehdään todellakin pelkkä  siittäjänpäivä. Ajatus, joka saa aikaan kummallisia väänteitä siinä osassa ruumista jossa nauruhermoja ehkä vielä edes vähän on…

On lauantai, 2.11.Vainajien päivä, menneitten elämien päivä, kuolleitten muistamisen juhla. Se tapahtuu minun universumissani hiljaisuudessa, kynttilän tai tuikun palaessa. Turhaa on halloweenien matkinta, se kuuluu kelttiläiseen traditioon.  USA:han sen veivät irlantilaiset siirtolaiset, joiden toimeliaisuudesta outo juhlatapa pesiytyi sinne, muuntui matkalla ja alkoi levitä maailmalle myyntijuhlaksi kehittyneenä. Jopa kalenteriaika sopi myynnillisesti, onhan halloween juuri ennen isänpäivää,…

YKSI Joka aamu kun herään, alan jostain syystä selata uutisia. Niitä tulee tukuttain jokaiselta tietoa välittävältä kanavalta; täällä lähinnä netin kautta löytyviltä. Niinpä itsekin selaan läppäriltä ainakin kolmen tai neljän netistä saatavan sanomalehden uutiset ja Ylen siihen vielä lisäksi. Ja niin olen ravittu ja valmis alkamaan päivän työt hyvinkin tietoisena maailman tilanteesta. Siihen kai uutisilla…

ENSIMMÄINEN Vielä on lehtiä puissa, vielä on väriä. Aamu nousee Sitarlassa tässä kuvassa, kuten se nousee aina mutta ei koskaan enää aivan näin. Kuva on otettu jo pari päivää sitten, mutta kuvassa aika seisahtuu. Tajuan äkkiä, mikä mahti kuvalla ja kuvilla on. Mikään muu ei pysäytä aikaa sekunnilleen juuri siihen hetkeen. Eivät edes sanat, vaikka…

Aikainen aamu alkaa sairaalassa, jossa olen. Terveenä sairaalassa taas oli nimeltään Jörn Donnerin varhainen kirja. Se kertoi nuoresta miehestä siviilipalveluksessa nimenomaan sairaalassa eikä reippaana alokkaana, joka lopulta kulkisi ase kädessä Suomen intissä, armeijassa siis. Kirja ilmestyi 1961 ja sen käännöksen kustansi Sanoma Oy. Pieni kirja, joka voi yhä ostaa nettiantikvariaatista vaikkapa hintaan 13 euroa. Jörkan tuotannossa…

Tämän juuri alkavan kuukauden nimi lienee kaikkein paljastavin kuukausista, tai ainakin ikävin. Kesä- ja heinäkuu loistavat tai mielyttävät toisin eli todella myönteisin sanoin. Kesä ja heinä! Se jopa tuoksuu ja ainakin se on useimmiten vihreää. Mutta loka on ruskeaa ja mustaa, se on mutaa ja sellaista ainetta jota ei itseensä halua. Se tahrii. Tahrii se.…

YKSI Willam Saroyanin suomeksi 1948 julkaistu kirja kuului pitkään siihen kaanoniin jota nuorena luin: Ihmisiä riitti ja elämä oli näyttämö, vaikkei sitä heti tajunnut. Olen tästä ennenkin puhunut. Kirjan lukisin yhä mielelläni. Jonnekin kirjaston hyllyihin se on tuolla yläkerrassa monen kaltaisensa lailla jo hautautunut. Sattuma tuo sen kyllä taas aikanaan näkyviin. Kirjatkin ovat sellaisia. Teos…

Carl Sandburg kirjoitti aikanaan jotenkin niin, että sumu saapuu pehmein kissantassuin. Ja siltä joka aamu nykyään tuntuu. Sama näky toistuu ja toistuu. Ensin laaksossa on vain pelkkää sumua, ilmassa jotain harsoa, jotain, joka on kosteutta, mutta jota silti ei tajua sellaiseksi. Vain vaivoin siihen pääsee edes hitunen aamun valoa. Ja sitten, ainakin vielä, aurinko alkaa…

ENSIMMÄINEN Tänään on syyskuun ensimmäinen päivä. Aivan heti sitä ei huomaisi, jos ajattelee, miten paljon lämpöä ja aurinkoakin yhä joka päivä meille suodaan. Kuten aamukuvasssa pari päivää sitten. Mutta kyllä luonnosta syksyn tulon huomaa, vaikkei ruska vielä ole edes alkanut. Haavat havisevat raskaasti ja lehdet läpsyvät jos pienikin vire käy. Usein ilma on sitten myös…