YKSI Viikko tuli ja meni. Yöt olivat sumuisia, yöllä täysikuukin; päivällä usein aurinkoa. Viimeisiä helteitäkin saimme kokea, kuten myös pilviä, tuulta, myrskyä, sadetta. Sitä säätä, jota oli ennen ilmastonmuutosta tottunut kutsumaan suomalaiseksi kesäksi. Perjantaiaamu hujahti ohitse, koska ajoin Helsinkiin. Ensin vuorossa oli siskoni. Siellä hänen kodissaan, jossa itsekin aikanaan vuosia asuin, mikään ei ollut muuttunut,…

Eilinen hujahti Naantalissa, jossa olin Kirjajuhlien vieraana, hieman hommissakin lopulta. Kirjajuhlat on jo vakiinnuttanut paikkansa Kaivohuoneella tapahtumana, jonne on mukava tulla ja jossa viihtyy. Vanha puinen pikkukaupunki, jonne kirjakulttuuri on löytänyt tiensä, on jotensakin idyllinen yhä. Idylliä on sekin, että kun saapuu autolla kaukaa, ei heti näekään parkkipaikkaa. Piti kiertää vanhaa kaupunkia tai sen yläpuolta…

ALKU Kolmisen viikkoa hellettä on nyt takana. Ja kuten aina, kaikki loppuu, jopa helle. Edessä odottaa tavallinen kesäsää eli noin 20 astetta lämmintä, kertoo ennuste. Jo nyt sen tuntee; kun aamulla heräsin, oli koko laakso todella sankan sumun peitossa. Yö on siis ollut kylmä ja joen ja ilman kosteus tiivistynyt verhoksi, hunnun kaltaiseksi. Toisaalta tiedän,…

YKSI Viikko on jälleen kerran kulunut, kadonnut noin vain. On se niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopemmin kulkee aika. Jos lapsena tunti oli kauhistuttavan pitkä ja pelkkää tuskaa pienellä odottajalle, se on nykyään kuin hetkessä jo kadonnutta ja mennyttä maailmaa. Ja onkin. Tasan viikko sitten käväisin Pusulan takamailla Karisjärven kesämarkkinoilla Ikkalassa. Paikka on sekä…

YKSI On kesä, on helle ja luonto kukoistaa, koska sadettakin on saatu. Myös vihreä on vallannut maiseman ja mielen. Jos emme tekisi talon ympärillä kasvavalle luonnolle mitään, se nielisi kymmennessä vuodessa sekä talon että ehkä meidätkin. Joitain vapaita piha-alueita pitää ihmisillekin jättää, joskin varoen. Tasapaino on tärkeää myös tässä. En halua karsia liikaa, vaan niin,…

Paljon ovat ihmiset maailmassa joutuneet pohtimaan omaa elämäänsä ja ihmisen elämää yleensäkin. Miksi me olemme täällä, mitä varten elämme? Onko elämä syntynyt/syttynyt maailmankaikkeuden sattumasta, vai onko sen taustalla jokin salaperäinen, koko käsittämättömän suurta avaruuttakin isompi ajatus, järki, joka on sen luonut ja sitä yhä hoitelee? Kun vastausta ei ole voitu vieläkään täysin varmentaa, tätä yhä…

YKSI Lapit maisemat muistaa. Eritoten Muonion seudut Ylläs- ja Pallas -tuntureineen ovat monin tavoin tulleet tutuiksi aina Hettaa ja Enontekiötä myöten. Silti jokainen päivä täällä on yhä aina myös uusi. Se minkä on muistanut, vahvistuu, se minkä on unohtanut, palautuu. Siinä myös yksi avain matkailuun, joka kohdistuu tuttuihin seutuihin. Lapissa ei sittenkään koskaan tunnu siltä,…

YKSI Jokavuotinen matka Lappiin on alkanut. Kylläpä me olemme sitä odottaneet. Tämä on jo kuudes kerta kun matkaamme Muonioon yhdessä. Nyt juuri olemme Kemissä, joka on jo Lappia, Meri-Lappia, kaiketi. Yövymme samassa pienessä mutta kodikkaassa lasitalossa kuin vuotta aiemmin. Rivistö moderneja mökkeröitä kyyhöttää Lumilinnan edessä meren rannalla. Koko yön täällä ylhäällä on riittänyt valoa niin,…

Maailmassa on paljon värejä. Hauska lause. Vähän kuin kouluaineen aloitus entivanhaan. Mutta tosi se on silti. Vaikka varsinaisia päävärejä ei ole tusinaakaan, niistä löytyy lukemattomia sävyjä. Sävyjen määrä näyttää vain kasvavan, mitä ei voi olla huomaamatta jopa siitä, kun näkee uusmaalattuja vanhoja puutaloja, nykyarkkitehtuurin moderneja värihirvityksiä tai upouusia automerkkejä. Sävyistä tulee outoja ja usein myös…

Vanha laulu sanoo sen, tai sanoi, moniko sitäkään enää muistaa: ”On juhla ja juhannusilta.” Joskus todella niin olikin. Lapsena maalla Siikasaaressa paloi aina iso juhannuskokko luodon kärjessä. Luoto oli peruskalliota ja saari muista niin kaukana, ettei tulipalonvaaraa ollut tai jos oli, niin ainoastaan meille itsellemme. Ainakin äitini mielestä. Hän kävi vielä yöllä ikään kuin salaa…