Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Eduard Uspenski, in memoriam

    Herään Muoniossa puoli viideltä ja avaan postin kuten aina, tietokoneen siis. Uusia viestejä on tullut. Luen ensin Venäjän perheen uutisia Volkonkasta. Sitten huomaan, että olen illalla 14.8. saanut meilin myös Moskovasta, jossa asuu Vika, Svetan parhaimpia ystäviä. Hän kirjoittaa, että Eduard on kuollut; ottaa osaa. Se ei ole odottamaton uutinen ja tuntuu silti. Ensin Naipaul,…

  • Tornio ja Haaparanta

    Torniota ja Haaparantaa ei erota toisistaan muu kuin katukylttien kieli. Ikea on Ruotsissa täsmälleen samanlainen kuin meilläkin. Vai päinvastoin? Tämänkin yhtäläisyyden huomasin jo aikanaan, kun tulin tänne vaimoni Svetan kanssa. Yövyn  samassa hotellissa kuin silloinkin ja kuljen tietenkin myös samoja polkuja eli tunnelin kautta Haaparantaan, Ruotsin puolelle. Kyseessä on nyt todellinen nostalgiamatka. Vaimoni on kuollut…

  • V. S. Naipaul (1932 – 2018)

    1. Sunnuntaiaamuna lähdin ajamaan kohti pohjoista kello viisi, kun usva vielä peitti Sitarlan laakson ja oli hämärää. T. S. Eliotin runossa siihen aikaan kierrettiin piikkipäärynää, minä väänsin rattia. Sitä ennen olin kuitenkin ehtinyt lukea uutisen V.S. Naipaulin kuolemasta. Jotenkin se kosketti. Mies näkyi syntyneen 17.8. – päivää ennen minua. Mietin aina välillä häntäkin, kun ajoin…

  • Lähdössä tänään

    1. On kaunis hiljainen lauantaiaamu. Itse asiassa olen lähdössä ihan konkreettisesti Lappiin vasta huomenna, mutta otsikko tuli kyselemättä mieleen juuri tuollaisena. Senniminen on Lassi Nummen runokirja ja siinä lähtö tarkoittaa lähtöä maailmasta. Siitä ei kuitenkaan kohdallani vielä liene kysymys. Minä taivutan sukunimen vanhalla tavalla eli Nummen, vaikka hän itse muistaakseni halusi, että sukunimi olisi genetiivissä…

  • On the Road 7: Ristikukkula ja Leigon järvimusiikki

    1. Kuten aina bussimatkoilla aikataulut eivät aivan pidä, mikä kerrankaan ei johdu tästä joukosta; koskaan bussi ei ole joutunut odottamaan ryhmän matti myöhäisiä. Toki tiedämme, että Raimo tulee viimeisenä, mutta saapuu minuutilleen sovittuun aikaan. Ja sitten menoksi. Viimeinen vilkaisu piskuiseen vesihautaan, jossa lumpeet kukkivat. Muistan taas Orangerien ja sieltä seiniä peittävät Monet´n  taulut: Nymphaes. 2.…

  • On the Road 6: Välipäivä

    1. Joskus kaikki vain menee toisin kuin ajattelee. Näin tapahtui torstaina. Jo aikaisin aamulla hienon modernin hotellin italialainen kahvikone oli rikki eikä hieno moderni hotelli osannut keittää kahvia muulla tavalla. Siitä oli venäjänkielinen lappu koneen kyljessä. Joten aamukahvi jäi juomatta. Sen sai kyllä, kun käveli aamuiselle kadulle ja meni piskuiseen kojuun jossa ystävällinen mies sen…

  • On the Road 5: Merta ja pihkaa

    1. Päivä alkaa aamiaisella kuten aina. Ohjelmassa on vuorossa retki Baltinskin aikanaan tiukasti suljettuun laivastotukikohtaan. Sitä varten seurueelle on hankittu propushkat ja pyydetty että passit otetaan mukaan. Näin kuuliainen seurue tekee, mutta kun pääsemme perille, ei kukaan ole kysellyt meiltä mitään eestiläisen linja-auton pysäyttämisestä puhumattakaan. Paikalla tukikohdassa on muitakin turisteja, tosin pääasiassa venäläisiä, mutta myös…

  • On the Road 4: Kant ja Kaliningrad

    1. Herään aamulla ukkosen jyrinään. Modernista hotellista näkyy vanha talo sateenviiruttaman ikkunan läpikin. Kuvaan pujahtaa lentäväksi lautaseksi myös huoneen kattovalo. Muita valoja tänne on vaikea saada: toimiva katkaisin puuttuu. Vaan onhan vasta elokuun alku. Vielä eilen olimme Kuurin kynnäksellä, nyt on ympärillä Kaliningrad, tuo ikiaikainen Königsberg. Kynnäkseltä emme päässeetkään pois noin vain: raja-asemalla meni odotteluun…

  • On the Road 3: Thomas Mann ja dyynit

    1. Aamulla ukkonen oli unohtunut ja taivas selkeni, lupasi vaihteeksi kuumaa päivää. Teki mieli lähteä kävelylle ja rantapengerrystä pitkin pääsi helposti kohti Nidaa. Laguunin vesi ei houkutellut edelleenkään uimaan, se oli ruskeaa soppaa jonka läpi ei nähnyt, mutta sorsia sillä sentään kellui. Ehkä ne olivat jo kaikelle immuuneja. Sitten vastaan tuli äkkiä hauska kyltti, josta…

  • On the Road 2: Kuurin kynnäs

    1. Aikainen herätys odottaa sunnuntaiaamuna, sillä jo kello yhdeksältä pitää nousta bussiin. Se suuntaa kohti Liepajaa, joka sijaitsee Itämeren rannalla Latvian ja Liettuan rajamailla. Bussimatka on yhtä yksitoikkoinen kuin jatkuvasti tasaiset maisemat. Myös täällä viljasato näkyy jäävän olemattoman pieneksi kuivuuden takia. Kuinka mahtaakaan käydä ruuan hinnalle syksymmällä kun kuivuus on koetellut suurta osaa Pohjois-Eurooppaakin? Kattohaikaroita…