Vanha mies mutisee – Ihmisiä, kirjoja, elämää


  • MATKALLA TAAS, KOLME

    Samuli Paronen kirjoitti Maailma on sana -teoksessaan (1974) näinkin: ”Jokaisessa matkassa on kohta, josta eteenpäin se kuluttaa itsensä loppuun.” Hän jos kuka tiesi myös sen. Aforismin todenperäisyys on koettu usein ja tuntuu, että tuo kohta saavutettiin täällä nyt. On huhtikuun ensimmäinen eli aprillipäivä, jolloin lapsina hoilottelimme Kallion pihalla jonkun kepposen jälkeen: ”Aprillia, aprillia, syö silliä,…


  • MATKALLA TAAS, KAKSI

    Toinen nukuttu yö jo takana ja kaikki sujuu täällä Farossa edelleen silkin pehmeydellä. Hiljaista on elää ja asua tässä kaupungissa ja etenkin Kardinaalin puutarhassa (Cardeal Suites & Apartments). Toden totta. En muista että olisin missään kaupungissa näin rauhalliseen majapaikkaan osunut. Suurinta ääntä pitävät illalla muutamat nousevat lentokoneet, koska kenttä on kuuden kilometrin päässä, mutta yöllä…


  • MATKALLA TAAS, YKSI

    ’ Joskus on lähdettävä. Ja oltava valmis, sanoo vanha runonsäe, Haavikkoa luultavasti ja onkin. Nyt lähtö tuli paikkaan, jossa en koskaan ennen ollut käynyt: Portugalin Faroon. Faro on majakka, ainakin tarkoittaa sitä. Mutta miksi lähteä juuri sinne? Siksi että ainahan sitä haluaa nähdä jotain uutta, ja siksi että lentotarjous oli houkuttelevan alhainen. Tuo lause ei…


  • Järven laulu

    Viime viikonloppuna saimme kuulla Lohjanjärven laulua. Olen toki ennenkin kuullut, miten jokilaaksossamme jäätynyt vesi puhuu. Se risahtelee, rasahtelee ja paukkuukin jäätyessään, mutta järven kevätlaulua en ole tätä ennen kuullut koskaan. Kaikkea on siis aina mahdollista oppia. Aika saa kulua ja ihminenkin, mutta oppiminen jatkuu. Myös siinä lienee elämän tarkoituksista yksi. Olimme Liessaaressa filosofi-emeritus Paten kanssa…


  • Minna, sinivuokko, maailma

    YKSI Nyt on kevätpäivän tasaus. Ja mitä se tarkoittaa? Sitä että juuri tänään koko maailmassa päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Sitten aurinko siirtyy pohjoiselle pallonpuoliskolle ja alkaa siunata meitä kasvavalla valollaan. Tervetuloa taas, kovin sinua onkin jo kaivattu. Keväästä tulee useimmille hyvä mieli, jollei ole masentunut. Sillä on myös niin, että kun luonto alkaa…


  • Mahdoton ja mahdollinen

    ALKU Aloitan tämän siitä, että elämme maaliskuun 12. päivää vuonna 2025. Päivä on keskiviikko. Kello on 7.12. Salin uunissa palaa tuli. Ulkona on pakkasta neljä miinusastetta. Kevät on siten peruttu. Tai peruttu ainakin pariksi päiväksi. Siinä kahdeksan lausetta, joista kuutta ensimmäistä voi kutsua toden lauseiksi. Niistä ei missään katsannossa pitäisi syntyä muuta kuin yksi tulkinta.…


  • Maaliskuu ja maailman meno

    ALKU Tänään on ensimmäinen maaliskuun päivä. Ensimmäinen kevätkuukausi saa siten alkunsa. Kevät. La primavera. Ensimmäinen vihreä. Olisipa jo… Mutta kyllä tämä Vivaldin vuodenajoista koskettavin intoutuu soittamaan uutta tunnetta sävelin, joissa on paljon valoa, toivoa ja odotusta. Juuri sellaisia asioita, joita itsekin haluan tuntea ja nähdä, nähdä juuri nyt. Miten nopeaa on joskus kaikki. Vielä äsken…


  • Vuodet, vuodet, vuodet

    En ole koskaan juhlinnut isommin merkkipäiviäni, ellei sitten oteta lukuun niitä 40-vuotisjuhlia, joita täällä Sitarlan kylässä, silloin juuri hankitussa ja siten upouudessa kodissa elokuussa 1983 vietettiin. Upouusi on hauska sanonta Niemelän talorähjälle, joka oli sortumassa kaikin tavoin. Mutta sitä ei silloinen monsieur Mäkelä halunnut nähdä. Olihan ympärillä luonto ja sen äänet, hiljaisuus, kauneus, rauha. Tiesin…


  • Valentiini

    YKSI Tänään on ystävänpäivä, perjantai 14. helmikuuta. Törmäsin ystävänpäivään ensimmäisen kerran kirjallisuuden kautta, 40-luvun ja 50-luvun kieppeillä, kun luin lapsuuteni ja sittemmin myös nuoruuteni yhtä lempikirjaa. Se oli valtaisa opus eli Charles Dickensin (1812-1970) Eino Palolan suomennoksena kaksiosainen Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit (WSOY). Dickens kirjoitti ensin tekstinsä lehtiin jatkokertomuksiksi ja sitten niistä tehtiin kirja. Tuplapalkkion hän…


  • Lukurauhan päivä

    Maailma on täynnä päiviä ja nyt sunnuntaina 9.2. on lukurauhalle pyhitetty päivä. Sana rauha sopii hyvin lukemiseen. Se on aina intiimi, painetun sanan ja lukijan välinen kohtaaminen, jokaisella lukijalla aivan omanlaisensa. Ääni, joka siitä syntyy, ei sekään ole kenenkään toisen aiheuttama, vaan omien ajatusten sointia, jota ulkopuolinen ei mitenkään voi kuulla. Kun lukee, ajattelee. Ja…