Kirjailija Hannu Mäkelä

1. Viikon päästä, jos Luoja ja Macronia vastustavat lakkolaiset suovat, minun pitäisi herätä Pariisissa. Vien kaupunkiin vaimoni nuoremman tyttären Oljan joka koulussa luki ranskaa viisi vuotta eikä koskaan ole joutunut edes sen alkeita käyttämään saati että olisi maassa vieraillut. Pariisi, nuoruuteni kaupunki. Luulen että muutama paikka siellä on aina samanlainen, ainakin Notre Dame ja ainakin…

1. Joka aamu on armo uusi. Varsinkin kun herää niin aikaisin ettei valveilla ole kuin ympäröivä luonto ja kevään linnut. Ja tietenkin ahne orava, joka rapistelee aamuisin katon reunustoja pitkin kuistille lintulaudan baariin ja yrittää yhä penkoa auringonkukan siemeniä kukkienkin välistä, vaikka olen ruokinnan lumen kadottua lopettanut. Kukkia olen kuistin laatikoihin jo uskaltanut laittaa: orvokkeja…

1. Joskus aika hupenee vain. Mitä siitä jää, muutama muisto? Kuten usein nuo muistot ovat haipuvia ja haaltuvan keveitä, ja vain joskus sellaisia että ne syvenevät vuosien myötä. Silloin ne aina näyttävät liittyvän ihmisiin, jotka ovat olleet tärkeitä muistelijalle – ja yhä ovat. Vaikka kyseiset henkilöt olisivat jo aikaa poistuneet tästä ihmisten maailmasta. 2. Mennyt…

1. Pääsiäisyönä meidän piti valvoa ja katsoa televisiosta Uspenskin kirkon palvelus, mutta se jäi vain haaveeksi. Olin Oljaa vastassa asemalla lauantaina. Juna saapui myöhässä ja jouduin lähtemään Vanhasta kirkosta kesken Pirkko Nummen siunauksen, mutta uskon, että Pirkko antoi sen anteeksi.  Ajoimme asemalta sitten suoraan muistotilaisuuteen Malta-talolle. Olimme siellä kuitenkin ensimmäiset ja odotimme kirkosta tulevia kaikessa…

1. Aamutoimien jälkeen laitoin roskapussin ulos kuistille odottamaan kuljetusta päämääräänsä. Kuljettaja olen kyllä silloinkin ihan vain minä itse. Kello oli kuusi. Ja jo kolmantena aamuna peräkkäin mustarastas lauloi. Harjoittelusta ei enää ollut kyse. Kaikki sävyt ja nyanssit löytyivät esityksestä. Pakko uskoa että on kevät, itse asiassa ensimmäisen kevätkuukauden viimeinen päivä. Huomenna on huhtikuun ensimmäinen eli…

1. Eilinen päivä puhdisti, mikä lienee kiirastorstain tarkoituskin. Tähytys Meilahden Hiltonissa onnistui vaikka en itse halunnutkaan katsoa ruudulta miten kamerasondi eteni sisälläni ja näytti mitä sieltä mahdollisesti löytyisi. Ainakin mielenrauha. Sillä kaiken jälkeen olo on tuntunut yhä hyvältä. Uusi leikkauspäivä saatiin saman tien sovituksi, mutta operaatio ei kirurgin mukaan ole enää iso. Kesäkuun alku on…

1. Kiiras on kiintoisa sana. Kiirastuli kertoo sen sisällöstä paremmin. Odotettavaa on ja odotettava on, että puhdistuisimme muutenkin kuin vain pesemällä. Vaimoni tapasi aina sanoa, että aika ennen pääsiäistä on kaikkein pahin, silloin pirut käyvät kiinni ihmiseen. Sitä en ole huomannut, ellen katso maailmanpolitiikan taistelutantereita, kotimaisista sotesekoiluista nyt puhumatta. Sotkua riittää joka puolella. Sokeat soppaa…

1. Sunnuntaiaamu Pietarissa on paitsi pyhäpäivän myös vaalipäivän aamu. Vaaleihin eivät monetkaan ystävistä ota osaa, joten tapaamisia voin heidän kanssaan sopia rauhassa. Nikolskin merikatedraalissa näen aina sunnuntaina Titovien taiteilijapariskunnan, Tanjan ja Zhenjan (Jevgeni), se on heidän kotikirkkonsa. Zhenjan meiliosoite ennen @-merkkiä on et. Se sopii, sillä jonkinlainen ulkopuolinen ja avaruudesta saapunut hän täällä onkin, maalaa…

1. Syyskuun alussa oli minun onneni saada vaimolleni hauta Smolenskin luostarin vanhalta hautausmaalta. Hauta sijaitsi Vasilinsaarella ja sen lähemmäksi keskustaa ei Pietarissa ihmistä saakaan maahan. Paikka oli idyllinen, puut korkeita, ja vanhoja jo hylättyjä hautoja näkyi kaikkialla. Muutamia pieniä uusia plänttejä oli avattu metsikön keskelle, mutta se ei tuntunut pahalta. Vanhat haudat puhuivat parinkin vuosisadan…