-
Pietarissa 2
1. Lauantaiaamu valkenee kauniimpana kuin perjantai-ilta; sateen ropina on lakannut. Lähden aikaisin kierrokselle. Tyhjiä katuja riittää, Suuri Tallikatukin. Sitten kohtaan Moika-joen rauhan. Joelle lennähtää sinisiä ilmapalloja joita tuuli ajelee sinne tänne. Dagen efter, kirjoitan kuvaan, koska ajattelen että ilmapallot liittyvät johonkin hääjuhlaan. Todellisuuteen herääminen tapahtuu aina. Mutta herätä tällaiseen aamuun, se on suurkaupungissa suuri lahja.…
-
Pietarissa 1
1. Pitkään suunniteltu matka toteutuu lopulta minunkin osaltani. Viime syksynä minun piti lähteä näyttämään Pietaria Antille, Merjalle, Ilkalle ja Annekalle, mutta silloin jouduinkin sairaalaan ja makasin letkuissa, kun muu joukkue suuntasi seikkailulle. Onneksi Pietarin perheeni hoiti heidät ja kaikki sujui kuten pitikin. Nyt pääsin itsekin matkaan. Mukana ovat tällä kertaa Ilkka ja Anneka. Muistan suunnilleen…
-
Alpo Ruuthin polku
1. Tämän vuoden maaliskuussa Alpo Ruuth olisi täyttänyt 75 vuotta. Hän syntyi Helsingissä toisen maailmansodan aikana 1943 ja Helsingissä hän myös menehtyi. Väliin mahtui pieni poikkeama Kivistössä, jonka omakotitalon pihalla sain myös väliin istuskella. Mutta stadin kundi pysyi omana itsenään myös tuolla böndellä, vaikka alue toki Suur-Helsinkiin kuuluikin. Kerran Kallion kundi, aina Kallion kundi:…
-
Vierailu
1. Kevään aurinko herättää ihmiset. Mykät sinne tänne pää kyyryssä vaeltavat laumat muutttuvat häliseviksi yksilöiksi, jotka yrittävät hyppiä yli terassien aitojenkin. Muutoksen näkee myös kalenterista. Pimeässä kyyhötetään ja kuin varjellaan uunissa vaisusti palavaa tulta, kevään valossa herätään ja otetaan yhteyttä ystäviin, ehdotellaan jopa tapaamista. Niinpä viikko, jonka ennen saattoi katkaista lähinnä pari tuntia tennistä ja…
-
Hyvää äitienpäivää
Nyt on äitienpäivän aamu. Miten hiljainen se onkaan täällä. Tosin naapurin traktori meni jo seitsemältä kyntötöihin takapelloille, jotka ovat mäkien rinteillä. Se työ on aina tehtävä sään ja luonnon mukaan, ei väliä olipa sunnuntai tai muu juhlapäivä. Tänne eivät äänet sieltä kantaudu eivätkä työn äänet muutenkaan häiritse. Melulla ja melulla on eroa. Myös talossa…
-
Kuvia
1. Herään kello neljä ja valoa on jo niin että eteensä näkee. Ja pian aina vain enemmän. Olen saanut pdf:n uusista runoistani ja luen sitä nyt tarkasti. Runous on kielen kasvukärki, kuten ennen sanottiin. Niin ei tosin sanota enää. Mutta jos jotain, niin ainakin pyrkimystä vilpittömyyteen runoista pitäisi löytää. Yhä uskon sanoihin, yhä uskon kirjaan.…
-
Helatorstai
Äsken oli vielä varhaiskevät, kylmä ja ikävä; koko menneen syksyn ja suurimman osan talvea täytti surkea sää, mutta kun pieni lämpö, aurinko ja kuivuus alkoivat viimein valua Suomenkin ylle, mielialani muuttui hetkessä. Paha unohtuu, hyvää kiittää. Ei tarvitse muuta kuin herätä viiden aikaan siihen että aurinko alkaa valostuttaa taivasta, mennä pihalle ja hengittää syvään, katsella…
-
Nopeaa on kaikki
1. Nyt on sunnuntai ja aurinko alkaa nousta kohti ylintä lakipistettään ja saavuttaa sen. Tunnen sen ulkona kasvoilla, kun istun pihalla ja uneksin. Ja näen sen myös kännykästäni. Sinne on laitettu sovellus joka seuraa katolla olevan 12 aurinkopanelin sähköntuotantoa. Niin vain on käynyt ja niin uusia vempaimet ovat, että leikin sovelluksen kanssa kuin pieni poika.…
-
Lyhyestä virsi kaunis
Kotona olen ja mikä voi olla sen parempaa. Pariisi on hyvä muisto, mutta edessäpäin ovat tulevat juhlat, kuten Jyrki Pellinen runokokoelmansa nimessä aikanaan ilmoitti. Niihin tähtään. Paras muistoni Pariisista on yllättäen hetki Boulevard Saint Germainilla, kahvilassa jonka nimeäkään en muista. Meillä oli enää tunti aikaa ennen lähtöä hotellilta lentokentälle. Kylmien päivien jälkeen tuli sentään edes…
-
Matkoilla kaiken aikaa 5 – viimeinen näytös
1. Kun alan kirjoittaa tätä, vapunpäivä on illassa ja Pariisin kello 22. Edessä on viimeinen yö tässä hotellissa. Boarding-passit on printattu, taksi kentälle tilattu. Toki jokin voi mennä vielä vinoon kuten Ranskassa kyllä aina joskus. Mutta lähden siitä että huomenillalla olemme jo kotona Sitarlan hiljaisuudessa. Voisiko se olla totta? 2. En enää matkusta aivan yhtä…