Vanha mies mutisee – Ihmisiä, kirjoja, elämää


  • Syksy tulee

    1. Syksy hiipii niin hiljalleen, ettei sitä päivisin edes heti huomaa, koska on niin lämmintä. Mutta yöt ovat jo viileitä ja laaksossa aamuisin joesta nouseva paksu sumu ulottuu välille kuistille saakka. Myös puitten ruskaa alkaa nähdä, vaahteroiden hitaat räjähdykset eritoten. Päivät lyhenevät, valon määrä vähenee aamuin ja illoin. Tämän kyllä muistaa jo vanhastaan. Myös aurinkopaneleiden…


  • Kuinka vainajaa muistetaan

    (Aleksandr Blok: Kun et tartu satunnaisiin ominaisuuksiin, niin näet: maailma on kaunis.) (Franz Kafka: Joka säilyttää kykynsä nähdä kauneutta, ei vanhene.) 1. Panihida ja pominki ovat käsitteitä jotka kuuluvat Venäjän ortodoksien perinteeseen. Ensin tapahtuu varsinainen hautaaminen kaikkine traditioineen, sitten 40 päivää siitä pidetään panihida eli muistopalvelus ja pominki, muistotilaisuus. Ne olivat jo takana. Nyt kun…


  • Uspenie

    Tiistaiaamulla 28.8. kuljen taas kirkkoon. On vaimoni kuolinpäivän aamu. Vuosi on kulunut. Sveta on paikalla kirjaimellisesti, aurinko nousee aivan puhtaalle taivaalle, valoa on joka paikassa. Tyyni ja hiljainen on aamuhetki. Kuvaan Verikirkon, joka piirtyy veteen. Kanaalin toisessa päässä häämöttää juuri ja juuri Kazanin katedraali. Kun sinne pääsen, on piha täynnä kiinalaisia, kuinka muutenkaan. Joko he…


  • Välähdyksiä – kuvia iltakävelyltä

    1. Oikeastaan olimme liikkeellä ensin autolla ja aloimme ajaa Kronstadtiin, mutta ruuhkaa oli jo ja päätimme sen vuoksi vaihtaa päämäärää johonkin helpompaan. Uusi kohde löytyi: puisto jossa Sonja voisi ajaa kolmipyörällään. Se sijaitsi Krestovskij ostrovilla – Ristisaarella. Siellä en vielä ollut käynytkään. Saarelta löytyisi kuulemma myös huvipuisto. Sitä ennen Ruslanin mieleen tulee näyttää Pietarin vanhinta…


  • Päiväkävelyllä

    Pieni tauko hotellissa saa aikaan sen, että äkkiä lähes nukahdan. Muistan vasta siitä että yöllä kääntyilin tavan takaa ja näin levottomia unia. Ehkä täällä sittenkin on vielä ilmassa niitä jännitteitä joita riitti vuosi sitten. Vaimoni ei kuitenkaan ole syypää niihin. Lähden ulos ja löydän telttojen muodostaman kirjakujan Pienen tallikadun alusta, se päättyy Gogolin patsaaseen. On…


  • Aamukävelyllä

    Herään Pietarissakin aikaisin, ainakin mitä hotellin muuhun väkeen tulee. Seinän takaa kuuluu vieno kuorsaus. Se saa tietenkin ajattelemaan millaista ääntä olen itse pitänyt. Vaimoni, hienotunteinen kun oli, väitti kuitenkin kestävänsä sen hyvin. Muistan nuo ajat yhä selvästi, varsinkin nyt kun asun samassa hotellissa kuin me aivan alkuaikoinamme. Joskus saimme huoneen jossa oli kattoikkunat. Valo lankesi…


  • Pietarin ikävä

    1. Pariisin ikävä, Baudelairen Le Spleen de Paris on kirjana ja myös käsitteenä tuttu. Mutta voiko samalla tavalla ikävöidä Pietariin. Uskon että ainakin Gogol ja Josif Brodski tekivät niin ja taidan kuulua tässä ainoassa asiassa samaan seuraan. Siltä minusta ainakin alkoi tuntua, kun sunnuntaiaamuna pääsin Allegroon ja sain laukkuni ylähyllylle ja itseni junan tuoliin. Taas…


  • Kirjailijat haudoissaan

    1. Jo aivan nuoresta olen käynyt hautausmailla. Siellä nukkuu kulttuurimme ja muidenkin maiden kulttuurit. Joskus myös ihan kirjaimellisesti. Vuonna 1962 ylioppilaskevään jälkeisenä kesänä olin ensimmäistä kertaa Pariisissa. Halusin sinne koska Pariisi oli silloin taiteen ja kirjallisuuden Mekka. Se sopi. Kaikkea näinkin, mutta taidetta vähemmän, koska rahaa museoihin ei ollut. Kirjallisuutta luin siellä  lähinnä englanniksi, koska…


  • 18.8.18

    1. Numerosarja merkitsee lauantaipäivää elokuussa tänä vuonna. Se on hieman mystinen laillaan, mutta paljon ja kaikenlaista siihen myös liittyy – ainakin mitä itseeni tulee. Täytän 18.8. vuosia, joita on kertynyt 3/4-osaa veden kiehumapisteestä, mutta juuri tänään Moskovassa kello yksitoista haudataan myös monikymmenvuotinen ystäväni Eduard Uspenski. Ja outoa kyllä Turun puukotuksestakin tulee kuluneeksi tasan vuosi. –…


  • Lapissa kaikki kukkii nopeasti

    1. Kolme päivää on kulunut yhdessä hujauksessa ja olen jo ehtinyt nähdä vaikka mitä. Kukat ovat lähes kaikki kukkineet, niittyvillaa osuu silti yhä silmiin. Niin myös haaleanpunervia horsmapeltoja, joista kukkia enää ylimmissä latvuksissa. Mustikoita on löytynyt yllättävän paljon, sieniä tasan kaksi. Mustikoita voi kyllä toisaalta kuvata Raimo Hartzellin runon säkeellä: ”Mustikka on pieni ja sininen”;…