Vuonna 1966 tammikuun lopulla tapasin Rautatalon Columbiassa, tuossa Alvar Aallon suunnitelemassa marmorikahvilassa nuoren tytön, jolla oli mustavalkoiset jalkapallosukat, parin millin tukka ja marimekkokauhtana yllään. Kesäkuussa olimme jo naimisissa ja joulukuussa samana vuonna syntyi poika, ainoa lapseni Lauri.     Tyttö työskenteli silloin Marimekossa, jonne oli vain marssinut Armi Ratian puheille, hakenut töitä kun oli nähnyt ilmoituksen…

Laskiaisviikko on nyt. Mäkeä ei entivanhaan laskettu, vaan laskiaisena laskeuduttiin paastoon ennen pääsiäistä. Harva sellaista enää täällä tekee, vaikka monilla uskonnoilla on vanhaa perua olevat traditionsa, joista pidetään yhä sitkeästi kiinni. Kyllä paasto sinänsä voisi joskus tehdä elimistölle silti hyvää. Mutta liikkeelle laskiaisena yleensä nykyään lähdetään ja lapsilla on pulkkansa. Nyt myös saatiin lunta juuri…

Helmikuun helmiä on ollut harvassa, ellei niiksi lasketa keväisiä päiviä, jolloin lumi on lähes sulanut, maa vihertänyt jo hieman ja joki virrannut taas vapaana. Kaunista on ja kauneudesta pidän, ja varsinkin nyt kun jo sulanut lumi saapui taas peittämään maata ja joenvarren pensaita ja puita. Kontrastitkin ovat kauneutta – mustavalkoisuuden nostalgiaa. Vielä emme voi alkaa…

HISTORIA Kirja on esineenäkin säilynyt parhaimmillaan tuhansia vuosia. Sumerilaisten (´sivistyneitten herrojen´) savitaulut ovat sitten vielä oma luku sinänsä, vanhimmat on tehty jo viitisentuhatta vuotta sitten. Egyptin papyrukset, kirjakääröt, ovat lähes samanikäisiä. Maya-kultuurin muistomerkki Madrid-codex, kalenteri kaiketi, mutta kirjan kaltainen sekin on iältään ehken kolmetuhatvuotias. Vanhimmat  kirjat taas tai ne jotka kirjanmuotoisina kappaleina ovat edelleen olemassa,…

PROLOGI Aloitan runoudesta, Tuomas Anhavan (1927 – 2001) teoksesta Kuudes kirja (1966), mikä jäi myös hänen viimeisekseen mitä omaan runouteen tuli.      Kirjoittamista Tuomas ei suinkaan lopettanut, vaan käänsi runoutta sen kuin ehti ja jaksoi aivan loppuunsa saakka. Hyvin käännetty on tosiaan kuin omaa koska runoutta ei voi kääntää sanasta sanaan, vaan se täytyy tulkita…

KIRJA Kauan sitten luin Georges Perecin kirjan La Vie mode d´emploi (Hachette, 1978). Väliin oli otettava sanakirja avuksi mutta loppuun pääsin. Hyvin tuo vaikeaksi luonnehdittu teos silti luetti itseään. Kirjoitin siitä myöhemmin esseenkin Café Voltairen toimittamaan kokoomateokseen jonka Anna-Riikka Carlsonin silloinen Avain julkaisi. Perecin pääteos käännettiin myös suomeksi ja käännettiin hyvin Ville Keynäksen toimesta (Loki-kirjat,…

KONE Olen ollut viikon ilman tietokonetta, jota muuten käytän joka päivä ja johon ja jolla joka päivä myös kirjoitan siitä riippumatta missä olen. Kone oli kuitenkin pakko viedä huoltoon, koska akku rupesi sammumaan kesken kaiken ja romahteli miten tahtoi eikä uuden vaihtaminen enää sujukaan käden käänteessä kuten ennen. Akku jouduttiin tilaamaan kaukaa ja koneen piti…

Säät ja ilmat Vanha laulu tulee mieleen, kun kuuntelee sunnuntaiaamun musiikkia eli tuulen ulvontaa ja sateen ropinaa katolle. Laulu taitaa ihan olla virsi: ”Hän säät ja ilmat säätää.” Muistaakseni säe vaihtuu ja jatkuu vielä näin: ”ja viljan vartuttaa.”    Sen sää kyllä tekee, jos vesi lämpö ja valo sattuvat keväisin sopivasti yhteen. Jos taas olisi…

Eilen oli loppiaisaatto, josta Shakespeare vähän yli 400 vuotta sitten kirjoitti samannimisen näytelmän, englanniksi Twelthe Night (tai What You Will). Nimi ei viittaa kristillisyyteen sinänsä, ajankohtaan vain, sillä se on täynnä Shakespearen mielen oikkuja, kaksosia, kuolemaa ja elämää, nimien sotkuja ja seikkailuja, mies- ja naisroolien muunnoksia (naisrooleja miehet tuolloin aina näyttelivät peruukit päässä  ja lähes…

Tapahtuupa maailmassa mitä tahansa niin yksi on varmaa: mennyt on mennyttä ja juuri nyt ympärillämme on nykyisyys, tuo joka hetki muuttuva. Ja aina edessä on jotain, jota voisi kutsua mahdollisuudeksi, uudeksi elämäksi, joskus myös toivoksi. Aika kuluu, tempus fugit, mutta juuri olen lukenut, että ilman ihmistä ja tapaamme ajatella ei olisi aikaa. Ajaton on silloin…