Lauantaiaamu alkoi aikaisella heräämisellä, missä ei ollut mitään uutta. Sitten tein kuten aina aamiaisen, jonka olennaisena osana on kaurapuuro, mitä en lapsena suin surminkaan halunnut syödä. Vaan nyt! Syötävä on kun elämä määrää ja hyvääkin puuro toki on. Sitten luimme taas. Ja sitten oli aika miettiä, minne tällä kertaa menisimme viemään Patea, koiraa, joka oli…

VAPPU Nyt on vapun aatto ja sää sellainen kuin usein ennenkin; hyytävää koleaa ilma vyöryy Karhunpään takaa jokilaaksoon ja pilvet tuoksuvat sateelta. Ah, sinä nunna Valburgis tai Walburga, uskollinen olit Jumalallesi, mutta juhlapyhäsi säiden suhteen kuin tuittupää neito. Merenkulkijoille pyhä Valburgis on kuitenkin ollut todellinen pyhimys, koska myrskyssä matkalla Saksaan hänen rukouksensa ikään kuin pelastivat…

Esitelmä Kirjan ja ruusun päivänä Balderin salissa L.  Onerva -seuran täyttäessä 70-vuotta. 1. L. Onerva eli Hilja Onerva Lehtinen oli minulle alkuun tuntematon runoilija, kun taas Eino Leinon tunsin jo lapsesta, koska Hella ja Sulo Wuolijoen Ahonsaari, jossa Leino vietti kesän 1914, sijaitsi Kukkia-järvellä lähellä omaa Siikasaartamme. Me tunsimme Wuolijokia; sokeutunut Sulo eli yhä 1950-luvulla…

LUONTO Hyvin hitaasti on talvi tänä vuonna kääntynyt kevääksi. Jos maaliskuu, tuo ensimmäinen kevätkuukausi ei sitä lunastanut, niin nyt valtaa pitävä huhtikuu, julmin kuukausista T. S. Eliotin runon mukaan, on saanut kevään aikaan. Viime viikolla oli jopa yksi lämmin päivä, jolloin ulkona viihtyi vailla takkia ja lisää on ennusteen mukaan ensi viikolla luvassa. Helpoimmin kevään…

Näin pitkälle on pääsisviikolla päästy. Ensin oli palmusunnuntai, sitä seurasivat malkamaanantai, tikkutiistai ja kellokeskiviikko. Tutumpi nimi on kiirastorstai ja varsinkin pitkäperjantai, kunnes seuraakin tämä päivä eli lankalauantai. Ja vasta sitten eli huomenna varsinainen pääsiäissunnuntai; sukkasunnuntai. Uskon että sukat ovat jokaisella todellakin jalassa, varsinkin jos ulos lähdetään. Palmusunnuntaina virvotaan palmunoksilla, joita täältä ei löydy, pajunkissoilla siksi.…

SÄÄTYJEN TALOLLA Vuonna 2008 julkaisin kirjan Elävät ja kuolleet. Nimi palasi viikonloppuna parikin kertaa mieleen, vaikka kirja on tosipohjainen kertomus 1920-luvulla Helsingin Kalliossa tapahtuneesta murhasta, jonka jäljet, etenkin kuolleen naisen hahmo lattialla, saivat minut aikanaan pysähtymään, kun näin murhatutkimukseen liittyneen valokuvan poliisin järjestämässä näyttelyssä Sederholmin talolla. Innostuin, aloin tutkia ja sain lopulta myös selville murhan…

Valokuvien taide Tostaina kävimme Tallinnan Fotografiskassa. Edellinen näyttelyrypäs ei ollut tehnyt suurtakaan vaikutusta; nyt onnistui paremmin. Aloitimme ylimmästä näyttelykerroksesta; tuntui loogiseltakin. Ja huvittavaa kyllä se myös kannatti. Ensimmäinen näyttely oli saksalaisen valokuvaajan Snezhana von Büdingen-Duban kuvakertomus Sofie´sta, nyt jo 25-vuotiaasta down-lapsesta. Näyttely toi mieleeni Antti Tuurin kirjan Mies kuin pantteri (Otava, 2022). Hän kertoi down-lapsen…

Maailmalle Elämä on joskus tällaistakin. Ei ole tehnyt mieli minnekään ja sitten kuitenkin noin vain päätimme sittenkin lähteä Viroon, edes pariksi päiväksi. Talviloma paremmalla puoliskolla mahdollisti sen. Tuumasta toimeen. Aloin katsella nettiä ja toki kaikki järjestyi. Maailmassa aina vain enemmän asioita, joita voi hoitaa internetin kautta. Pitäisikö ihan sanoa varovasti, että toistaiseksi on, kun kaikkia…

(Kuvituksena on itse kuvaamaani satunnaista puustoa, jolla ei ole aina suoranaista yhteyttä tekstiin; paria poikkeusta lukuunottamatta.) Kun syntyi Kalliossa 1943 ja avasi lapsena kunnolla silmänsä, ei puita ensimmäiseksi nähnyt, pelkkää kivierämaata kyllä. Asfalttia, naapuritalojen seiniä, mustia peltikattoja, harmaansinistä taivasta. Oli kauempana kyllä yksi puisto, jossa iso kivinen karhu, se löytyi mäen alta kirkolle päin mentäessä,…

On aikainen lumisen päivän aamu, maaliskuun alku, ja sitten kohta päivä ja iltapäivä ja menossa kaiken aikaa elämä, joka katoaa, kuten jokaisella meistä joka hetki. Mutta juuri nyt elämä tuntuu kaiken lisäksi tyhjältä. Ja siihen löytyy kyllä selitys: vielä äsken aikani täytti kirjoitustyö joka antoi päiville mielekkyyttä. Sanojen ja lauseiden avulla puskin eteenpäin aamusta iltaan…