Ilta tulee hiljaa, valo himmenee. Menen ulos ja hengitän ilman raikkautta, palaan sisään ja tunnen sinun tuoksusi. Yhä vain se viipyy tällä vuoteella, vaikka lähdit luotani jo eilen. Mutta osa sinusta jää aina tänne. Kuuntelen joutsenten ääniä laaksosta, niidenkin huudot ovat kaihoa täynnä. Jostain ne tuolla pitivät yhä neuvoa, vaikka ovat etsineet tulvajärveltä ruokaa, kumppania,…

Kun olen ajanut pitkin poikin erilaisia teitä, silmäni ovat harvoin nähneet virallisia vaalilistoja. Niitäkin löytää kun etsii. Tungosta niiden edessä ei koskaan ole. Sen sijaan katse on tavan takaa osunut itse asiassa laittomiin mainoksiin, joita teiden varret ovat juuri nyt täppösen täynnä. Niitä on isoja ja pieniä, varakkaiden ja köyhempienkin laittamia ja jokaisessa niistä on…

Kelloja siirrellään taas aamuyöstä, mutta itse aikaa ei voi siirtää. Ajan kulumiselle ei kukaan voi tehdä mitään. Nytkin siitä on mennyt taas monta monta sekuntia ja kohta minuutti. Turha pyydellä niitä enää takaisin. Vain tekstiä voi korjata. Kumpi aika pitää valita. Mieluummin ottaisin kesäajan, koska illoissa on silloin valoa enemmän. Mutta talviaika valitaan, koska meillä…

Harhailin isossa ostoskeskuksessa ja odotin tapaamista ja tajusin, että minulla oli taas aikaa. Tapanani on saapua ajoissa (yksi niistä äidin opetuksista, joita vastustin ja jotka silti juurtuivat) ja sitten rauhassa istua tai seisoskella jossain ja katsella ihmisiä, elämämme kanssamatkustajia. Heitä mahtuu jokaiseen lajiin ja sorttiin. Jos lopetan ihmisten ja elämän ihmettelyn, voin saman tien lopettaa…

Eilinen eli lauantai oli sumea tihmuinen päivä, joka kirkastui vasta iltaan mennessä. Päätin siksi tehdä saunan ja sainkin siellä taas niin hyvät löylyt, että kun palasin polkua pitkin talolle putipuhtaana poikasena, oloni oli auvoinen. Lueskelin hetken ja nukahdin vahingossa viattoman uneen. Ja katso, maailma näytti jälleen hymyilevät kasvonsa, kun herätessäni pilvet repesivät ja aurinko paistoi.…

Minna Canthin päivänä olin illalla Käpylän kirjastossa, mutta puhuin  aivan toisenlaisesta kirjailijasta kuin hän eli Eduard Uspenskista (1937 – 2018). Suomeksi me kutsuimme häntä Eetuksi ja venäjäksi hänen hellyttelynimensä oli Edik tai jopa vain Eda. Suomessa nuoruutensa päivinä myös traktori Tr-tr Mitja sekä Rymy-Eetu, kun hän päästi mielialansa valloilleen. Hellittelyä Uspenski tarvitsi eniten. Hänen elämänsä…

Olja saapui Pietarista ja hänen myötään ohjelmaan tuli taas kulttuuriakin. Ensin kuitenkin kotiuduttiin ja ihaltiin talon uutta kuosia. Vähintään puolet kirjoista (ja muustakin) on saanut alakerrasta määräyksen poistua väliaikaisesti yläkertaan ja sitten kiertoon. Kirjoja on ollut tuhansia ja alkaa olla aika, jolloin suuresta osasta pitää luopua. Samalla taloon tulee toisenlainen järjestys. Mutta silti sama talo,…

1. Lauantaina osallistuin Karjaan kirjakekkereihin. Karjaan kirjastossa en ennen ollut käynytkään; Fiskarsiin mennessä olen Karjaan läpi vain ajanut, mutta nyt tiedän paikasta hieman enemmän. Familiäärinen tilaisuus ja mukavia ihmisiä. Sellaisia, joiden kanssa mutkattomasti tuli toimeen. 2. Puhuimme toimittaja Pia-Maria Lehtolan kanssa vanhemmista kirjoistani ja Venäjästä, mutta jotenkin en enää saa otetta niihin, vaikka kyse on…

UNI ON UNTA Niin koittaa sekin aika, että hetkeksi on erottava, lähdettävä eri suuntaan. Silloin olemme yhtä enää vain ajatuksissa. Heti siihen saapuu myös pelko, koska usein ennen on käynyt niin, että elämä ajautuu pian karille. Vaikka sitä ajattelen, en kavahda, vaan sittenkin tulee helppo olla. Kari on lapsuuden Karvakari vain: laaja ja niin matala…

Heräsin varhain maanantaiaamuna Pietarissa. Uni ei tullut. Mutta kun ei niin ei. Ryhdyin töihin ja sain kirjan valmiiksi. Suunnitelma loppuelämän varalle teoksen hiottu käsikirjoitus lähtee kohta kustantajalle kun vain painan nappia. Sitten on vuorossa Jeanne d´Arc. Kirja löysi kustantajan ja ilmestyy jo heinäkuussa. Se on ollut yksi suurimmista ja hankalimmista töistäni. Pieni tyttö, joka kuuli…