(Henri Michaux 1899 – 1984) 1. Ensimmäisen kirjani nimi oli Matkoilla kaiken aikaa. Sen julkaisemisesta tulee syksyllä kuluneeksi 53 vuotta. Nimi oli enteellinen, se löytyi Henri Michaux´n runosta Plume voyage.  Jo silloin tuntui että olen aina matkalla jonnekin ja yhä sinne jonnekin suuntaan. Nykyään matkaan kyllä jo aina vain lähemmäs kotia: etupäässä Lappiin ja Pietariin.…

1. Pieni perhe saapui Pietarista, äiti Olesja, isä Ruslan ja pieni Sofia, jota tietenkin kutsutaan kaiken aikaa hellemmin Sonjaksi. Olen nimestä ylpeä koska se on alkuaan minun ehdottamani. Siihen ehdotukseen vaimoni yhtyi. Uskon että juuri hänen pontevuutensa ansiosta nimi myös ikäänkuin jalkaantui tyttären perheeseen ja jäi sinne kuljeksimaan. Jos kerran babushka ja djeda ovat sitä…

1. Pakkanen jatkuu vaikka muuta on luvattu. Nytkin mittari näytti kello kuudelta sunnuntaiaamuna  -20, vaikka lauantaina päivällä se oli ollut enää viitisen miinusasteen kannalla. Taas palaa isossa uunissa tuli, palaa ja puhelee. Muistelen vanhastaan että kun tänne pakkaskorkeapaine levittäytyy, se poistuu hitaasti niin kuin ei millään haluaisi lähteä näin hyvästä paikasta, kun taas kesällä käy…

1. Muutama viikko sitten minulle soitettiin ja kysyttiin suostuisinko haastateltavaksi. Venäjän televisio oli tulossa Suomeen tekemään dokumenttifilmiä suomalaisista. Olin ilmeisesti yksi siihen tarvittavista meikäläisistä ja vastasin myönteisesti, kun katsoin kalenteria. Lauantai oli tyhjä päivä, kuten lauantait usein. Vaan kukin taaplaa tyylillään ja osaan kyllä vielä tyhjänkin päivän täyttää ilman että televisio aamusta iltaan pitää seuraa.…

1. Talvi tuli viimein samanlaisena kuin joskus ennenkin: lunta, pakkasta ja aurinkoa riittää. Mutta mitä me saamme talven tulosta kuulla. Iltalehtien lööpit kilpailevat siitä millä kauhutarinoilla ihmiset ostaisivat uuninsytykkeensä. Siperiasta saapuu arktista hyytävää ilmaa, ne mainostavat mustin kissankokoisin kirjaimin jo viikkoa etukäteen. Sama laulu kaikuu television sääennusteissa. Opimme termin polaaripyörre ja saamme kuulla että pian…

(Rudolf Koivun postikortti) 1. Näen yöllä unta, jossa vaimonikin on. Hän lähtee hiihtämään. Kun vaimoa ei kuulu, on minun vuoroni lähteä häntä etsimään. Kohtaamme toisemme järven rannalla, hän on tehnyt pitkän lenkin ja on riemuissaan. Ja riemuissani olen minäkin koska näen hänet taas. Kun herään, olen yhä hyvällä tuulella. Muistan, että nuorempi tytär Olja lähetti…

Tunnelit ovat ahtaita ja ikäviä paikkoja, mutta joskus niitä on ollut pakko rakentaa sinne, mihin luonto on muovannut vuoren tai vuoria, joita ei noin vain ole voinut kiertää. Suomessa tunnelin rakentamispakkoon riittää jo kalliomäkikin, minkä Turun pikatie osoittaa. Ajoin juuri E 18 -tunnelit taas Lohjalle mennessäni. Nuo tunnelit ovat kuitenkin avaria, leveitä, poistumisteillä kruunattuja eikä…

1. Venäjän tyttäreni Olja tuli vierailulle parhaan ystävänsä Arinan kanssa. Kesken tiuhojen opiskelujen pitää joskus edes hieman hengähtää. Juna saapui ajallaan. Otin tytöt autoon ja toin kotiin. Olja nukahti taas autoon juuri kuten äitinsäkin aina ennen. Jotenkin jo se tuntui kotoisalta. Oljan huoneeseen olin Arishkalle virittänyt varasängyn. Mutta  kumpikaan ei halunnut enää nukkua. Niinpä ajoimme…

  1. Viimeinkin aurinkopäivä. Sen myötä saimme samaan hintaan pakkasen vieraaksi, mutta pakkasen kestää, kun pimeys on poissa. Kylmä viimakaan ei tunnu niin pahalta. Pakkanen tuo mieleeni Arto Pakkasen jonka kanssa maata kierrettiin ja kirjoja kaupattiin 70-luvulla, kun me molemmat olimme töissä Otavalla. Arto taitaa edelleen pitää majaa Hämeenlinnassa, josta myös Jalosten kirjailijakaksikko löytyy. Mukava…

1.   Riina Katajavuori on julkaissut seitsemännen runokokoelmansa Maailma tuulenkaatama (Tammi). Saan kirjan käsiini ja katselen ja hypistelen sitä ensin miellyttävänä esineenä ja sitten illalla alan kuitenkin lukea, vaikka olin päättänyt tutustua siihen vasta aamulla. Yksi runo avautuu heti, toinen melkein, kolmas taas kokonaan. Ja niin huomaan äkkiä olevani uudessa runouden maailmassa. Maailma tuulen kaatama…