Keimiöniemen kalapirtit Yksi Muonion todellisista nähtävyyksistä luonnon ohella on  Keimiöniemen kalakenttä, jolla pirtit sijaitsevat. Niemi on pitkä ja ulottuu syvälle Jerisjärveen. On suuri sun rantas autius, kuten suomalainen kansanlaulukin toteaa. Mutta kalapirtit! En väsy katsomaan niitä. Vanhimmat on rakennettu jo 1700-luvulla ja suurin osa periytyy 1800-luvulta. Kaikkia pirttejä näkyy kunnostetun ja veneistä ja osin uusituista…

1. Varhainen aamu koitti eilen taas kerran, uusi maanantai, viikon todellinen alku. Ja heti aamiaisen jälkeen lähdettiin liikkeelle, koska silloin missään ei vielä ole ketään. Näin ainakin ajattelin. Tiet olivat tyhjiä ja nyt olimme päättäneet kivuta Vaeltajanristille, joka sijaitsee Olos-tunturin huipulla. Vain sähköä tahkoavat tuulimyllyt ovat sitä korkeammalla. Kiipeäminen tekee hyvää – kipuilu kapuillen (vaiko…

Koitti taas päivä, jolloin halu lähteä oli suurempi kuin halu jäädä. Jäämisen tiellä ei ollut esteitä, koti on koti ja tuttu sellainen eikä kotiin ole vieläkään ehtinyt kyllästyä. Suurena plussana helteitten kourissa kamppaileville oli lisäksi salin ilmalämpöpumppu, joka ihmeeksemme piti alakerran lämpötilan kahdessakymmenessä, vaikka ulkona saattoi hetkittäin jo olla plussia 30 ja ylikin. Nukkuminen luontui…

Lähdimme tämän viikon tiistaina evakkoon, koska valtaojaa ylittävä silta oli pakko uusia; ei itseni vaan kaiken osaavien ja kätevien naapurien toimesta. No, mikäpä siinä. Mieluummin maailmalla vapaudessa kuin pussinperällä kotona. Jos kohta vertaus ontuu. Hyvin olisimme voineet jättää auton isolle tielle ja kävellä sinne lankkua pitkin. Mutta saimme itse asiassa tästä mainion syyn lähteä liikkeelle.…

En ole koskaan oikein osannut pitää juhannuksista. Tiedän hyvin, miksi niin on. Olen aina lapsena joutunut viettämään juhannukset maalla Kukkiajärvellä piskuisen Siikasaaren yksinäisyydessä leikkitovereita vailla. Toki ohjelmassa oli sentään kokon poltto kallioluodon päässä, mutta siveästi aikuisten ympäröimänä. Ja sitten vasta varttuneempana istuskelua takasaaressa isoveli Juhan kuistilla, jossa hän poltti piippua, soitti haitaria, otti ryypynkin salaa,…

Kevään alussa kävin Lailaa tapaamassa Hietalahdessa Otavan asuintalossa, jonne hän oli jo vuosia aiemmin muuttanut Tuusulan Rantatien kodistaan. Hän oli entisellään, joskin vaivoja oli jo siunaantunut: varsinkin toinen silmä oireili pahoin. Mutta huumoria löytyi ja puhe luisti. Sovimme taas kerran, että tapaamme pian uudestaan, myös vaimoni ja hän viimein ihan kasvotusten: ensi viikolla me menemme…

Andy Warhol (alunperin Andrew Warhola) syntyi Pittsburghissa Slovakiasta muuttaneista vanhemmista 1928 ja kuoli 1987 New Yorkissa sappileikkauksen komplikaatioihin, joita hän oli ennen leikkausta pelännytkin. Ura olisi voinut olla pitempi, mutta hyvä näin. Jälki jäi. Kuten Warhol on sanonut: ”The idea is not to live forever, it is to create something that will. ” Hän itse…

Kesä on nyt. Todella on! Otsikossa on kaksikin kirjaa. Ensimmäisen kirjoitti Jack Kerouac (1922 – 1969) joka julkaisi teoksensa On the Road vuonna 1957. Sen suomensi lopulta 1964 Markku Lahtela, tuo muistossa autuas (haudattu seudullemme Nummen kirkon viereen) ja kulttikirja siitä tuli hetkeksi Suomessakin. Jopa niin, että Antti Tuuri, Jarkko Laine ja minä haimme paljon…

Yksi En voi muuta kuin kuitata otsikon lauseen. Ruoho kasvaa silmissä, kaikki kukkii, hyttyset lemahtavat puskista ja heinikoista pilvinä. Ja ulkona voi/voisi kävellä jo ihan shortseissakin.  Ellei hyttysiä olisi. Vaikka toisaalta: samaa luontoa ne ovat kuten mekin. Vai miten Tolstoi sen Kasakassa määritteli? Kesän aluksi kapusimme Äijäsmäelle. Äijän mäki, seudun korkein, on Äijän eli nykykielellä…

1. On päiviä, jolloin lämpö valtaa ilman ja mielen. Ja päiviä jolloin sataa, tuulee ja tihuuttaa. Kaikenlaisia päiviä saamme. Vaikka mikä olisi, emme voi tilata sitä säätä minkä haluamme. Kuten Lapissa kerran kuulin ainakin 40 vuotta sitten: ”Se on isä ylläällä joka säät säätää.” No, Hailuodon möljällä kaksi paikallista puheli taas näin: ”Ilima on kuin…