Lokakuu ja kurkiaurat todella lentävät yli päämme pois. Ja se aurasta kuuluva ääni, sitä en tähän saa. Mutta muistan sen, luulen että aina. Tulkaa takaisin, kurjet. Palatkaa! kuten Leino käskytti joutsenia runossaan Lapin kesä jo yli sata vuotta sitten. Sergei Eisensteinin klassisella filmillä on myös tuo yksinkertainen nimi Lokakuu. Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallakumous liittyi…

Paluu kotiin maailmalta on aina paluuta kuin täysin muuhun maailmaan: pienempään, hiljaisempaan, aamulla ja illalla punervaan ja utuiseen, sitten vihreämpään ja pehmeään; yhtä kaikki tutumpaan ja omaan. Vaikka on jo syyskuun loppu ei ruska etelässä ole edes päässyt kunnolla alkuun. Vain Lohjan hautuumaan aidalla näki edes vähän jotain siitä ruskasta, mikä ennen tähän vuodenaikaan on…

Kuva on otsikolle nimen antaneesta elokuvasta vuodelta 1960. Se loi aikanaan moniakin mielikuvia kreikkalaisista. Samaa teki aikanaan myös Theodorakiksen musiikki, Kazantzakiksen kirja Zorbaksesta; jos kaikkein tunnetuimpia kaivellaan. Melina Mercouri, hän myös. Miten kirjoittakaan Anselm Hollo: Peace and bouzouki-music. Kaikkea sitä palaakin mieleen. Tavanomaiset mielikuvat jäävät itselläni aina kirjallisuuden alle. Vanha klassinen runous on ollut niitäkin…

Monelle pitkänmatkanjuoksijalle viimeiset metrit ovat vaikeimmat. Näin lienee elämässäkin, ainakin joskus. Ja varsinkin kun matkustaa. Nyt on jo perjantai-ilta edelleen Rethymno(ni)ssa ja äkillinen uupumus iski. Ehkä se johtuu siitä että hellettä piisaa, aurinkoa annettiin koko päivä ja tuulikin oli lähes tyyntynyt. Meri pysyi siksi sileänä. Oli palattava hotellille aiemmin kuin muina päivinä ja niin kävelymäärä…

Ja kuudes matkapäivä on kohta tuloillaan. Ja sitten jo seitsemäs? Kahdeksas on viimein paluulle omistettu. Sunnuntai. Lomamatkat ovat tällaisia. Tietyssä vaiheessa koti palaa mieleen. Joka päivä on sittenkin työpäivä. Ja aina pitää ratkaista ollako turisti vai ei. Toki mieluiten ei, vaan entä kun on maassa jonka kieltä ei ymmärrä. Aina kun avaan suuni, olen turisti.…

Tuli aamu ja ilta ja neljäs päivä. Aamu koitti. Tähti taivaalla pilkkuna, kuu kissan kyntenä. Ja pikku pilvi kuin aamun ensi ajatus, tai unen viimeinen. Matkoilla juuri neljäs päivä on usein se, jolloin ruumiin ja mielen valtaa väsymys. Olemme nyt jo palanneet hotellihuoneeseen ja kas, tottahan se on. Kello on 15.45 ja kun olemme jo…

Aamulla kuljimme taas pitkin rantoja, joilla ei vielä ollut juuri ketään. Aamut ovat edelleen parasta aikaa täälläkin. Tuntuu että turismi on taiottu pois ja me olemme turisteista liki ainoat. Joitain kauppiaita on kuin unissaan jo availemassa kauppojaan, mutta vailla mielenkiintoa ohikulkijaan. Myöhemmin kulkija saa kyllä osakseen jatkuvaa hymyilyä ja kutsuja, kun ravintoloiden ohi kävelee. Puheet…

KIRJA JOTA EI UNOHDA Olen lentokoneessa matkalla vielä kuumalta tuntuvaan kesään, Kreetan Rethymnoon, ja ostin mukaan lentoaseman Suomalaisesta kirjan, jonka olen monta kertaa lukenut, joskin aina vain italiaksi. Sommarboken alkukielellä, Kesäkirja suomeksi, Libro del estate italiaksi. Se on ollut mainio teos kieliopinnoille, mutta viimein luin sen nyt suomeksi. Se kannatti. Suomennos on hyvä, varmaankin Tove…

On aikainen sunnuntaiaamu; matkapäivä, mutta jos ennen olisimme tähän aikaan lähes koneessa, nyt tungos odottaa iltapäivällä. Pakko kestää kun mielii maailmalle. Ei sinne enää kovin usein halutakaan lähteä, joskus sentään. Saa nähdä sitten mitä näemme. Eniten merta, luulen. Meri on se elementti, joka tuntuu aina viehättävän itseäni. Alkukotiinko takaisin? Eilinen sujahti pakatessa ja saunoessa; nyt…

YKSI Voiko yhdistää kahta niin erilaiselta tuntuvaa asiaa kuin tennis ja runous? Vastaus: kaikkea voi yhdistää, kun vain haluaa. Olen jo viikon kirjoittanut viimeisiä liuskoja kirjaan jota teen suomalaisesta, paremminkin suomenkielisestä  runoudesta. Aloitin toukokuusssa aivan alusta eli Agricolasta ja päädyin lähes nykyvaiheeseen. Kirjan loppu on nyt käsillä. Samaan aikaan olen kirjoittaessani myös katsellut US Openia,…