Nyt on äitienpäivän aamu. Miten hiljainen se onkaan täällä. Tosin naapurin traktori meni jo seitsemältä kyntötöihin takapelloille, jotka ovat mäkien rinteillä. Se työ on aina tehtävä sään ja luonnon mukaan, ei väliä olipa sunnuntai tai muu juhlapäivä. Tänne eivät äänet sieltä kantaudu eivätkä työn äänet muutenkaan häiritse. Melulla ja melulla on eroa. Myös talossa…

1. Herään kello neljä ja valoa on jo niin että eteensä näkee. Ja pian aina vain enemmän. Olen saanut pdf:n uusista runoistani ja luen sitä nyt tarkasti. Runous on kielen kasvukärki, kuten ennen sanottiin. Niin ei tosin sanota enää. Mutta jos jotain, niin ainakin pyrkimystä vilpittömyyteen runoista pitäisi löytää. Yhä uskon sanoihin, yhä uskon kirjaan.…

Äsken oli vielä varhaiskevät, kylmä ja ikävä; koko menneen syksyn ja suurimman osan talvea täytti surkea sää, mutta kun pieni lämpö, aurinko ja kuivuus alkoivat viimein valua Suomenkin ylle, mielialani muuttui hetkessä. Paha unohtuu, hyvää kiittää. Ei tarvitse muuta kuin herätä viiden aikaan siihen että aurinko alkaa valostuttaa taivasta, mennä pihalle ja hengittää syvään, katsella…

1. Nyt on sunnuntai ja aurinko alkaa nousta kohti ylintä lakipistettään ja saavuttaa sen. Tunnen sen ulkona kasvoilla, kun istun pihalla ja uneksin. Ja näen sen myös kännykästäni. Sinne on laitettu sovellus joka seuraa katolla olevan 12 aurinkopanelin sähköntuotantoa. Niin vain on käynyt ja niin uusia vempaimet ovat, että leikin sovelluksen kanssa kuin pieni poika.…

Kotona olen ja mikä voi olla sen parempaa. Pariisi on hyvä muisto, mutta edessäpäin ovat tulevat juhlat, kuten Jyrki Pellinen runokokoelmansa nimessä aikanaan ilmoitti. Niihin tähtään. Paras muistoni Pariisista on yllättäen hetki Boulevard Saint Germainilla, kahvilassa jonka nimeäkään en muista. Meillä oli enää tunti aikaa ennen lähtöä hotellilta lentokentälle. Kylmien päivien jälkeen tuli sentään edes…

1. Kun alan kirjoittaa tätä, vapunpäivä on illassa ja Pariisin kello 22. Edessä on viimeinen yö tässä hotellissa. Boarding-passit on printattu, taksi kentälle tilattu. Toki jokin voi mennä vielä vinoon kuten Ranskassa kyllä aina joskus. Mutta lähden siitä että huomenillalla olemme jo kotona Sitarlan hiljaisuudessa. Voisiko se olla totta? 2. En enää matkusta aivan yhtä…

1. Kun sää muuttuu häijyksi, tulee mieleen jopa Baudelaire, joka on ilmanalaan täysin viaton. Le Spleen de Paris  (julkaistu kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen 1869) eli Pariisin kaipuu tai ikävä saa uuden vivahteen. Baudelaire kauhisteli siinä elämää kyllä muista syistä, kuten proosarunon Kello yksi aamulla alku kertoo: ”Horrible vie ! Horrible ville ! Récapitulons la…

1. Kun herään, muistan että on jo vapunaatto. Täällä se tuntuu merkitsevän vielä vähemmän kuin kotona. Aikainen aamu, kello vasta kuusi. Edessä odottaa aamiainen, joka on ranskalaiseksi isohko. Toki saamme patonkia, croissantit ja pain au chocolat-kaksoset hilloineen kaikkineen. Mutta maitokahvin painikkeeksi löytyy myös leikkeleitä, graavilohta ja jopa juustoa, neljää viittä eri lajia. Se tarjotin oli…

1. Herään Pariisiin yössä parikin kertaa kadun ääniin, jotka kuitenkin ovat miellyttävän vaimeita. Muutama auto, moottoripyörä kerran, iloisten nuorten huutoja kello kolme aamulla. Onhan tässä lähellä kaikki mikä opiskeluun viittaa: Sorbonne ennen kaikkea. Mieliala on siis mitä parhain, varsinkin kun hotelli itse on yllättävän hiljainen. Se nukkuu nukkuu niin kuin Tshehovin Arossa Jegorushkan isoäiti. 2.…

1. Ensimmäinen kirja jonka viattomuuden tilassani tein sai otsikon lauseen nimekseen. Nimen kehitti vuonna 1964 Tuomas Anhava, jonka kanssa kävimme esikoiskirjani käsikirjoitusta hitaasti ja tuskalla läpi. Nimen hän löysi Henri Michaux´n runosta Plume voyage, Plume matkustaa. Holappa ja Ronimus olivat myös suomentaneet runon ja siinä säkeen loppu esiintyi muodossa: ”hän matkustaa kaiken aikaa.” Mutta monilla…