(SMK – Statens Museum for Kunst) 1. Tanskassa kävin viimeksi kolmisenkymmentä vuotta sitten ja silloin olin Skagenissa. Elettiin marraskuuta ja Skagen oli autio. Museot olivat kiinni, meri ärjyi, hiekka lensi. Ja minä luin kuitenkin paikan runoilijoista, Brøndumin hotelliravintolasta ihan oikealla tanskalaisella ö-kirjaimella, Krøyereiden ja Ancherien taiteilijapariskunnista. Ehkä villi ilmanala vaikutti, mutta humalluin paikasta lähinnä niin,…

(Vilhelm Hammershøi) 1. Kuluneella viikolla kävin Tampereellakin. Tuo Suomen kuulemma suosituin kaupunki uusii edelleen itseään niin, etten ainakaan minä sinne enää mielelläni matkaa. Miksi julkeat uudet rakennukset, puistojen tuhoaminen, miksi raitiovaunu, miksei tuhat kertaa halvempi trolleybussi, jota varten ei yhtään katua olisi tarvinnut myllätä, kyselen taas. Sama sähkö, sama vihreys… Onko kyseessä kenties uskonnoksi muuttunut…

Suomen lippu täytti pari päivää sitten 100 vuottaan. ”Siniristilippumme, sulle käsin vannomme, sydämin:”, niin lauloin myös minä ennen. Mitäpä ei 50-luvulla koulussa ja sitten 60-luvun alussa Opettajakorkeakoulussa olisi oppinut. Komea lippu onkin, yksinkertaisen selkeä ja kaunis. Mutta kuinka moni yhtyy enää Koskenniemen runon alkusäkeistön loppuun: ”Sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin.” Suomen lippu…

1. Viikko on taas vierähtänyt. Pietarinmatkakin on vain muisto. Niin kuin koko elämä. Meillä ei ole nykyhetkeä, vain menneisyys ja tulevaisuus. Ajasta on mahdoton saada kiinni. Kun sitä ajatteleekin, se on jo mennyt. Carpe diem – Sieze the day – Tartu hetkeen on siten silkkaa utopiaa. Mutta siihen että elämämme on lähes aina arkea, on…

1. Aamu on aurinkoa täynnä ja kirkas. Onhan sunnuntai. Aamupalalla tuttua väkeä kuten Ilkka ja Anneka. Hän tapaa ystäviään jotka sattuvat myös olemaan Pietarissa ja minä lupaan viedä siksi ajaksi Ilkan kirkkoon, hartautta oppimaan. Dom Knigin eteen on sovittu Annekan tapaaminen ja sitten me Ilen kanssa kuljemme kohti Nevski prospektin toista puolta ja Kazanin tuomiokirkkoa.…

1. Lauantaiaamu valkenee kauniimpana kuin perjantai-ilta; sateen ropina on lakannut. Lähden aikaisin kierrokselle. Tyhjiä katuja riittää, Suuri Tallikatukin. Sitten kohtaan Moika-joen rauhan. Joelle lennähtää sinisiä ilmapalloja joita tuuli ajelee sinne tänne. Dagen efter, kirjoitan kuvaan, koska ajattelen että ilmapallot liittyvät johonkin hääjuhlaan. Todellisuuteen herääminen tapahtuu aina. Mutta herätä tällaiseen aamuun, se on suurkaupungissa suuri lahja.…

1. Pitkään suunniteltu matka toteutuu lopulta minunkin osaltani. Viime syksynä minun piti lähteä näyttämään Pietaria Antille, Merjalle, Ilkalle ja Annekalle, mutta silloin jouduinkin sairaalaan ja makasin letkuissa, kun muu joukkue suuntasi seikkailulle. Onneksi Pietarin perheeni hoiti heidät ja kaikki sujui kuten pitikin. Nyt pääsin itsekin matkaan. Mukana ovat tällä kertaa Ilkka ja Anneka. Muistan suunnilleen…

  1. Tämän vuoden maaliskuussa Alpo Ruuth olisi täyttänyt 75 vuotta. Hän syntyi Helsingissä toisen maailmansodan aikana 1943 ja Helsingissä hän myös menehtyi. Väliin mahtui pieni poikkeama Kivistössä, jonka omakotitalon pihalla sain myös väliin istuskella. Mutta stadin kundi pysyi omana itsenään myös tuolla böndellä, vaikka alue toki Suur-Helsinkiin kuuluikin. Kerran Kallion kundi, aina Kallion kundi:…

1. Kevään aurinko herättää ihmiset. Mykät sinne tänne pää kyyryssä vaeltavat laumat muutttuvat häliseviksi yksilöiksi, jotka yrittävät hyppiä yli terassien aitojenkin. Muutoksen näkee myös kalenterista. Pimeässä kyyhötetään ja kuin varjellaan uunissa vaisusti palavaa tulta, kevään valossa herätään ja otetaan yhteyttä ystäviin, ehdotellaan jopa tapaamista. Niinpä viikko, jonka ennen saattoi katkaista lähinnä pari tuntia tennistä ja…