Maanantaiaamu valkenee sumuisena. Yöllä on ollut niin kylmä että sumu on noussut seinäksi kaikkialle. Lähdemme katsomaan löytyisi kuvattavaa, lähinnä kauriita. Niitä ei nyt löydy; kahta vasaa imettänyt emä loikki pakoon edellisenä päivänä eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Mutta toinen ehätti A:n kameran ulottuville ja kuva on nyt minullakin. Taas muistan Carl Sandburgin runon säkeen,…

Herään aikaisin kuten aina ja nautin talon hiljaisuudesta. Joka aamu on armo uus. Niin myös tänä aamuna. Kello tulee viisi. Torkun vielä hetken ja katson kuinka A. nukkuu. Sitten nousen varoen ja menen saliin ja mietin mitä muuta voisin tehdä kuin ainaista työtäni. Muistan postilaatikon tien varressa ja sen että A. on tilannut kesän viikonlopuiksi…

Kolme kertaa olen ollut pyrkimässä Amos Rexin maanalaiseen museoon. Sisäänkäynnin eli muinaisen elokuvateatteri Rexin oven edessä oleva jono on kuitenkin aina lannistanut, varsinkin talvikuukausina, jolloin pakkastakin riitti. Avajaisnäyttely oli ja meni. Ja sitten, juuri nyt eli eilen, oli vuorossa neljäs yritys. Auto parkkiin, vaikka myös kesäinen stadi oli autoja täynnä. Mutta aina on sentään pari…

Lapsuudessa kesiä oli ja ne muistaa, mutta nytkin on kesä. Ja tämän kesän tunnen sekä mielessä että sielussa. On hyvä olla niin kuin vain joskus. Sekin on mahdollista tässä maailmassa, joka tuntuu väliin niin ahdistavalta, kun maapallon tapahtumia alkaa seurata. Joskus on vain hyvä keskittyä siihen, mitä itse elämä on, mihin sillä pyrimme. Piti eilen…

Juhlapyhät ovat ohi, mutta muistoihin ne jäävät monesta syystä. Niin on, eikä mikään sitä voi muuksi muuttaa. Joskus hyvä voi olla vieläkin parempaa ja elämä tuntuu samalta kuin puhtaan ilman hengittäminen. Onneksi ilmaa riittää täällä vielä, kuten myös puhdasta vettä. Yksi huveista maakodissa on tehdä soutumatka joella. Minkä virta vie, sen elämys antaa. Mutta myös…

Isoveljeni nimi oli Juha ja joka juhannus istuimme Kukkiajärven Siikasaaressa, hänen takasaaressa sijaitsevan mökkinsä kuistilla. Juha soitti kitaraa tai haitaria, me lauloimme yhdessä kaikkea mahdollista Petsamosta Sisar hento valkoiseen. Kaikki laulut olivat suomalaisia, sillä suomalainen mies veljeni oli. Ehkä hieman siinäkin, että hänessä asui hiven alakuloa, jota muutama viinaryyppy oluen tai pilsnerin kanssa lisäsi. Sitten…

Sunnuntaina heräämme varhain kuten aina. Aamupalaa saa odottaa, mutta odottaminenkin kuuluu turistin työhön. Päivästä on luvattu sateista, mutta itse asiassa taivaalle leviää auringon valoa. Se on kuin lahja meille. Saatamme siis taas kerran kulkea pääasiassa jalkaisin ja nähdä sellaista, jota auton tai raitiovaunun ikkunasta ei huomaa. Bloomin päivän vietto on jo aikaa alkanut Martello-tornilla. Sinne…

Lauantaiaamuna hyvissä ajoin kävelemme kohti Trinity Collegea, jonka kirjasto avataan kello 8.30. Nyt me varmasti näkisimme sen! Crafton Streetin kävelykatukin kun on lähes autio, sen hälinä enää kaukainen muisto vain. Tiedän jo, miten se tulisi täyttymään ihmisistä, mutta nyt siinä kulkee mukanamme vain aamun virkeä tuuli. Sateesta ei ole tietoakaan. Kun myöhemmin pistäydymme siellä, on…

Matka on aina matka, vaikka matkallahan me olemme joka ainoa päivä, mutta kotona lähinnä arjessa. Nyt matka suuntautui Dubliniin ja sinne me myös pääsimme. Moni asia oli kuitenkin ensin esteenä, jopa Finnairin ilmoitus ylibuukkauksesta, kunnes kaikki hankalatkin detaljit sujahtivat lopulta paikoilleen kuin hyvässä kertomuksessa ainakin. Myös onnea tarvitaan. Ensivaikutelma irlantilaisesta ihmisestä saatiin jo koneessa. Vieressäni…

Joki virtaa läpi kaupungin oli Antti Tuurin varhaisen romaanin (Otava,1977)  nimenä. Kirjan muistan hyvin ja pidän siitä yhä paljon. Hyvä elää, huono katoaa. Näin sentään kirjallisuudessa edelleen. Ihmiskunnasta en olisi enää niin varma. Vaikka Sitarlan laakso ja pieni kyläyhteisö kuuluvat nykyään Lohjan kaupunkiin, ei tätä paikkaa kuitenkaan aivan kaupungiksi miellä. Semminkin kun koko alue on…