Aloin kirjoittaa tätä pääsiäisen blogia jo lauantaina iltapäivällä, en aamulla vastoin ikiaikaisia tapojani. Monet tavat ovat muuttuneet niiden parin vuoden aikana jotka olen A:n kanssa jo saanut elää.   En ole muutoksista pahoillani, päinvastoin. Jotain voi oppia iänkin myötä, eli voi myös ajatella näin: Jos ihminen ei pysty muutoksiin, hän on jo eräänlainen patsas tai…

Tänään on sitten kai kesä, koska kesäaika alkoi. Kaikki vempaimet siirtävät nykyään itse kelloa, vain pari vanhaa mekaanista seinäkelloa täytyy asettaa uudestaan ja sitten huvittavaa kyllä auton kello. Pieni on silti vaiva näin suuresta eleestä. Meille on taas annettu uusi armollinen aika. Kesäaika on ajoista paras, koska se suo illalle enemmän valoa. Me aamuvirkut emme…

Kirjoitan otsikon sanat erikseen vaikka tiedän että virallinen termi kuuluu näin: kevätpäiväntasaus. Sanahirviö on totta tänään eli lauantaina 20.3. joten ottakaamme tasaus vastaan. Itse asiassa nyt on syytä pieneen suureen juhlaan. Aurinko siirtyy pohjoiselle pallonpuoliskolle ja kun täällä sen myötä alkaa todellinen kevät, eteläisellä pallonpuoliskolla kuten vaikkapa Australiassa siirrytään syksyyn. Tasauksen myötä päivä ja yö…

Herään yöllä siihen että myrsky ulvoo hormistoissa ja ulkona. Juuri kun näytti että kevät tulee, talvi päätti näyttää voimansa. Joki oli jo auki, mustarastas laulahtanut, kaksi tuttua joutsenta ilmestynyt pesimismielessä takasuolle. Ja nyt: samojen joutsenten, lentämiseen niin vastentahtoisesti ryhtyvien, on äkkiä palattava takaisin sinne mistä löytyy sulaa vettä ja ruokaa. Sillä vaikka ruokimmekin pikkulintuja joita…

Miten aika kuluu? Lapsena hitaasti, vanhemmiten yhä nopeammin, sanotaan. Ja tuntuu, että se pitää paikkansa. Jos lapsena tunnin odotus oli tuskaa, ehtii tunti nykyään kadota päätä kääntämällä. Ainakin joskus. Vuosi sitten ystävänpäivänä menimme naimisiin A:n kanssa ja yhä olemme pari. Onnitelkaamme toisiamme. Yhteen vuoteen kun on mahtunut enemmän tapahtumia ja asioita kuin joskus ennen kymmeneen.…

Pari vuotta sitten kirjoitin yhteen librettoon: ”Elämän tarkoitus/on lapset ja rakkaus.” Siihen uskon vieläkin. Ja toki siihen, että ihmisen pitää elää sovussa luonnon kanssa. Kaikki riippuu kaikesta. Mutta aivan näin en voi otsikon kysymyksestä selvitä, sittenkään. Korona-aika ja varsinkin sen tuomat rajoitukset ovat saaneet miettimään yhä enemmän sitä, mikä tässä elämässä on todella merkityksellistä. Sitä…

Niin on.  Jos viime vuonna talvea ei oikeastaan lainkaan ollut ja ensimmäiset sinivuokot ilmestyivät jo helmikuun lopulla, juuri nyt ei tunnu käyvän niin. Muutama suojasään jakso on muisto vain; kevät pysyttelee piilossa, jos kohta valosta sen voi jo aavistaa. Silti todellinen talvi on täällä ja toistaiseksi se näyttää hyvinkin vielä pitävän pintansa. En valita, ellen…

Nyt juuri on alkamassa talvimyrsky, josta ennustetaan pahinta vuosiin. Vielä en näe kuinka paljon lunta pihalle on jo kertynyt, mutta tunnin päästä sekin selviää. Puoli yhdeksältä kun alkaa jo olla valoisaa. Ja mikäs on lumen tullessa; valkea puhdas lumi vain lisää valon määrää. Eilen vielä oli tyyntä ja kaunista kun kävin kuvaamassa erilaisia jokimaisemia. Myrsky…

Uusi vuosi on nyt. Onneksi niin! Tervemenoa, vanha. Kaunis olit kyllä välillä. Vuodesta 2020 on jo paljon ja hartaasti puhuttu. Se tuskin unohtuu keneltäkään joka on ollut mukana. Ja kuinka voisikaan: olimmehan täällä mekin. Mitä menneestä vuodesta on oikein jäänyt mieleen? Monen asian kietoutuminen yhteen, monien muutosten aika. Isoja asioita, joiden mittasuhteet paljastuvat kunnolla usein…

Ensimmäinen laulu kaikuu korviini suoraan lapsuudesta. Se on Sibeliuksen En etsi valtaa loistoa. Hieno sävellys, ja sanatkin muistan. En etsinyt valtaa saati loistoa silloin, en etsi senkaltaista elämää nytkään. Mutta kultaa kaipaan, en tietenkään mammonaa, vaan rakasta ihmistä vierelleni. Ja vierellä A. on. Kaikki on siten hyvin. Toinen laulu palaa mieleen Munkkiniemen oppikoulun kuorosta, johon jostain…