Vanhassa J. H. Erkon runossa sanotaan, että elämä on loputon, ”se alkaa uuden taistelon”. Helpointa olisi hyväksyä se ja jättää pohdinnat muille. Me kuolemme, jokaikinen meistä, mutta elämä jatkaa kulkuaan aina jossain muodossa ja jossain galaksissa, ulottuvuudessa, asteroidissa, toisessa maailmankaikkeudessa. Ja se siitä sitten. Ei mitään syytä murheeseen, siis?   Minua ei yksittäisen ihmisen elämän…

Puilla on usein enemmän vuosia elämässään kuin ihmisillä. Edellyttäen tietenkin, että ne ovat saaneet vapaasti kasvaa eivätkä ole talousmetsien puita, jotka muistuttavat turkiseläimiä häkeissään. Kun tarhattu puu on kasvanut mittaansa, se kaadetaan ja tilalle istutetaan uusi taimi. Ja sama tarhaus alkaa taas alusta.   Tahdon siksi puhua muista puista, oikeista ja todellisista, luonnossa vapaasti omin…

Impressioita, kuvia Onneksi on Viro, lähialue ja sukulaiskansa. Onneksi pääkaupunkien välillä liikkuu lauttoja joille vielä mahtuu ja on myös vanhahko auto joka sentään yhä liikkuu. Bensan hinta ei Virossakaan ole juuri halvempaa kuin kodumaassamme, vaan eivätpä välimatkat Virossa ole sellaisia, että menovettä liikoja kuluisi. Pieni maa, hyvät tiet. Eikä siinä kaikki: myös katsottavaa löytyy –…

Niinpä. Shakespeare sen jo tiesi yli 400 vuotta sitten: ”Words, words, words…” vastasi Hamlet Poloniukselle, joka kysyi mitä tämä luki. Sanoja… Vastauksen on tulkittu merkitsevän, etteivät sanat tarkoita mitään, mutta voihan sen nähdä toisinkin. Näin vastataan idiootille, joka ei ymmärrä lukemisen merkitystä. Maailma on täynnä myös merkityksellisiä sanoja. Tosin myöhemminkin Hamlet sanoo näin: ”Out, out…

Kappelin edessä seisoi tiivis joukko mustiin pukeutuneita ihmisiä, kun kävelin sinne hautuumaan halki. Olin ehtinyt käydä äidin haudalla, laittanut sinne pienen violetin syklaamin ja miettinyt äitiä hetken. Enhän ollut haudalla yli puoleen vuoteen käynytkään, ajatellut vain. Hoitamatta se oli jäänyt.     Äidin kuolemasta oli jo kolmekymmentä vuotta ja silti muistin hänet yhä. Hän tahtoi kaikille…

Tämä on muisto, mutta sitä kaikki kirjallisuus oikeastaan on. Vain menneestä tiedämme ja muistamme jotain ja siitä voi silloin myös varmemmin kirjoittaa. Tulevaa voimme pelkästään arvailla.    Mutta nyt kahville. Sitä on myös tänä sumuisena lauantaiaamuna kaadettu mukiin, joka tuossa minua odottaa. Teksti taas on kirjoitettu kahviloissa eilen. Kahvi on lopulta aika tuore nautintoaine teehen…

 ENSIMMÄINEN NÄYTÖS Torstaina-aamuna kello 5 aloimme ajaa kohti Oulua. Päivä oli syntymäpäiväni ja yhtä kaikki myös päivä, jolloin minua odottaisi kaksikin esiintymistä Pohjois-Pohjanmaalla järjestettävissä kulttuuritilaisuuksissa joilla oli hauska nimi: Muusajuhlat. Ensimmäinen olisi Iissä ja seuraava Oulussa. Mikä oli luvattu, se piti myös tehdä.    Aikaiselle lähdölle on syy myös siinä että tiet ovat tyhjiä etelässä…

Kun Valta syntyy, hän tulee maailmaan, kuten kaikki muutkin: itkien ja kitisten ja silmiään valossa siristellen, ruokaa, hellyyttä ja rakkautta kaivaten.    Saako Valta sitä mitä haluaa on arvoitus. Millaisessa ympäristössä hän sitten kasvaa, toinen sellainen. Kumpikin muokkaa Vallasta kaltaistaan. Jokainen ihminen on toisenlainen kuin muut, jos identtisistä kaksosista ei puhuta, mutta Valta on aina…

Fagervik Viikko sitten sunnuntaina kävimme Fagervikissä. Se oli pelkkä sattuma, koska ajatuksena oli pistäytyä tutummassa Inkoossa, sen keskustassa meren äärellä. Syy poikkeamaan löytyy sattumasta. Olemme aina aikaisia ja etsin netistä turhaan kahvilaa joka olisi varhain auki. Sunnuntaina sellainen ei ole tavallista, jollei halua millekään huoltoasemalle. Netti ohjasi moneen kahvilaan, mutta kaikki näyttivät avautuvat vasta kello…

Pistäydyn kaksi kertaa viikossa katsomassa, miten siskoni voi. Niin tein nytkin. Olimme käyneet kaupassa ja apteekissa, apteekissa ensin, koska iäkäs sisareni ei pidä apteekeista. Ikävästä tulee mennä aina helpompaan, vähän niin kuin se, että vastavirtaan kannattaa ensin uida ja antaa sitten myötävirran tuoda takaisin; jos sellaisia myötävirtoja vielä jossain on. Siskoni täyttää kohta 92 vuottaan…