Lumesta olen minä syntynyt, pohjoisen poika vaikka etelässä kasvanut. Lumesta luonto on minut muovannut, lumesta joka sataa ja lentää ja kohisee ja jota tuuli kantaa nopeilla käsillään. Ne kädet ovat myös minun, juuri ne jotka kulkevat ihollasi, eivätkä siltikään tunnu silloin kylmiltä. Jos lunta olenkin, niin vedeksi muutun, ja lumeksi tulen sitten joskus taas kun…

Kun aamulla viimein unta saatuani herään ja kun valo taas saapuu, näen että uutta lunta on tullut lisää kaikkialle. Miten puhdasta se onkaan. Talvi on kerrankin kuin lapsuuden talvet. Ilmasto lämpenee, mutta täällä maalla se ei vielä oikeastaan tunnu, tai ei juuri nyt. Huomiseksi ja ylihuomiseksi on luvattu hurjiakin pakkaslukemia, mutta voi olla että suurin…

1. Sain Lissabonista Oljan ottaman kuvan Fernando Pessoasta, joka yhä istuu kahvila Cafe Havanezan edessä. En muista mikä heteronyymi hän siinä paikassa oli, ellei hetken ihan itsensä; niin monen persoonallisuuden kautta hän eli, mutta ei sillä väliä. Pessoa kirjoitti monena ihmisenä ja jotkut meistä häntä yhä lukevat. Päätyönsä eli runouden hän kirjoitti mitättömän päivätyönsä ohella.…

Jostain tunne tulee, hiipii sisään hiljaa ja asettuu heti asumaan kuin vanha tuttu, mutta alkaa samalla myös ahdistaa sydäntä. Korkea veisu se ei sittenkään ole, vaikka lupaa kaiken, antaa kaiken, unohtaa sen, vaatii ja tahtoo ja taas avaa kaiken, mutta lähtee palatakseen kuitenkin kun luulet, ettet sitä enää koskaan näe. Rakkaus on sellaista ettei sitä…

1. Oman elämäni kummallisuuksiin kuuluu se, että vaikka en muuten koskaan avaa aamuisin televisiota, katson tammikuun loppupuolella joka aamu Melbournesta lähetettävät Australia Open -tennisottelut; joskus jo kello neljästä alkaen. Australiassa pelataan silloin päivällä, koska siellä on toinen aika ja sen lisäksi myös keskikesä, kun taas meillä on tämä syvin talvi. Upside-down cake on valmis. Samalla…

1. Tästä torstaipäivästä oli jo etukäteen ennustettu hurjaa myräkkää ja liikennekaaosta eivätkä ennustajat taida aivan väärässä ollakaan. Kun herään aivan liian aikaisin (puoli kolme) ja menen hakemaan puita liiteristä, sataa jo lunta niin että sitä on kymmenen senttiä enemmän kuin illalla. Auto torkkuu lumen alla kuin vanha hevonen. Tie jonka toissapäivänä olin kolannut siistiksi, on…

Lisää lunta tuli enkä voinut muuta kuin ottaa kameran ja lähteä katsomaan miltä maailma näytti. Ihan sellaiselta että tuntui kuin täällä voisi sittenkin elää – ja elää vielä kauan. Surkean syksyn jälkeen on taas todellista toivoa siitä, että kevät tulee. Jo tämä maisema lupaa hyvää. Valkea maa, musta vesi, taivaalla kuu, juuri nyt. Yö tulee,…

1. Lumen maa on ensimmäinen japanilainen romaani, jonka luin. Sen kirjoittajasta Yasunari Kawabatasta tuli myöhemmin nobelistikin vuonna 1968. Itse voitin aikanaan 1964 ylioppilaitten kulttuurikilpailujen proosasarjan ja palkinnoksi sain sarjan nahkakantisia Keltaisen kirjaston kirjoja. Tämä teos on niistä ainoana kirjastossani jäljellä. Teos suomennettiin jo 1958 ja epäilen että Tuomas Anhavan aloitteesta. Hänen kauttaan ajauduin joka tapauksessa…

1. Sanat ovat aina kiehtoneet minua, niiden merkitykset ja vivahteet. Prospekti on minulle useimmiten Nevski Prospekt, tuo Gogolin Nevan valtakatu Pietarissa. Englanniksi se on lähinnä avenue, mutta miksei myös prospect: mahdollisuus, näköala, etsiminen ja kokelas. Valitse niistä vain omasi. Juuri nyt pidän sanoista mahdollisuus ja näköala. Ehkä etsiminenkin kuuluu kuvaan, vaikka on sitten satunnaisempaa. Kokelaitahan…

Minun elämääni on vaikuttanut tänä uutena vuonna nuori neito. Sydän on hypähtänyt kun hän on tullut maailmaani. Iso on eromme, ja kieli ja kulttuurikin poikkeavat omastani, mutta yhteisyyttä on. Ja sillä on menty. Sonja ei uuden vuoden aattona nukkunut liikoja vaan todella tuli herättämään minut jo varhain. Keväällä hän täyttää kolme vuotta. Iso ikä jo.…