Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Kirjamessua Häslingissä 2

    Messupäiväksi tuli myös lauantai, jolloin A:n kanssa vain kuljimme, ajelehdimme ja kiertelimme paikasta paikkaan sattuman johdattamina, siltä ainakin tuntui. Koska olimme perillä heti kun messut avattiin, häslinkiä ei vielä ollut ja äänet eivät kumisseet. Mukava oli olla vain ja katsoa. Usein katson tosin enemmänkin ihmisiä kuin kirjoja. Kirjoja kun kotona jo on. Ei ehkä ihan…

  • Kirjamessua Häslingissä I

    Syksy on messujen aikaa, myös kirjamessujen. Helsingistä on nyt kyse, tietenkin, mutta häslinkiä messut täällä lähes aina ovat. Messu on nimensä kautta itse asiassa juhlallinen tapahtuma, paitsi silloin kun kyseessä ovat maalliset tarpeet tai maalliset tavarat. Ja tavara kirjakin on. On toki hyvä että sen ympärillä messutaan, jos puhutaan kirjasta nimenomaan fyysisenä kappaleena. Äänikirja on…

  • Mikä on tämä maa Suomi

    Joka kerran kun on ollut hieman pitempään poissa kotomaasta ja pääsee takaisin heimonsa pariin, alkaa vertailu sen maan kanssa minkä juuri on nähnyt. Näin kävi nytkin. Aurinkoinen ja kesälämpöinen Kroatia vaihtui tihkusateiseen Finlandiaan, jossa ei edes Sibeliuksen sävellys sillä hetkellä lohduttanut. Jo neljältä alkoi sateen takia hämärtää ja se siitä sitten. Tervetuloa kotiin, sinä Suomea…

  • Split – kuvia ja vaikutelmia

    On maanantai ja lokakuun puolivälin iltapäivä. Helle jatkuu Splitissä. Olen hotellihuoneen rauhassa ja yritän muistella, mitä Samuli Paronen kirjoitti. Muistini mukaan näin: ”Matkassa on aina se kohta josta eteenpäin se kuluttaa itsensä loppuun.” Noin se ehken oli, tältä minusta ainakin tuntuu juuri nyt. Olemme olleet matkalla jo kuudetta päivää ja palaamme kotimaahan ylihuomenna. Niin kiertyy…

  • Neljäs päivä on välipäivä – myös Splitissä

    Joskus ammoin, taisi olla jo nuorena, opin, että matkailussa vaikein on neljäs päivä. Se on syytä ottaa levon kannalta. En tiedä mistä tämä uskomus on peräisin enkä sitä, mistä sen olen kuullut; en ainakaan kotoani, koska äiti ei koskaan matkannut minnekään ja siskoni oli yhden ainoan kerran ulkomailla eli Ruotsissa heti sota-ajan jälkeen, hän teki…

  • Splitin saaristossa

    Harhailimme Diokletianuksen palatsin sokkeloissa ja vanhassa kaupungissa ja tupsahdimme rantakadulle, jonka reunalla oli rivissä kymmeniä kojuja myymässä turisteille matkoja merelle. Yleensä reissut näyttivät kestävän koko päivän, mutta löytyi yksi puolenpäivän pituinen. Siihen ehkä henkiset rahkeemme riittäisivät; turistimatkailu tiheään täytetyssä paatissa ei koskaan tunnu aivan parhaalta tavalta viettää lomaa. Muuan nauravainen neitokainen sai meidät kuitenkin puhutuksi…

  • Adrianmeri, Dalmatia, Split

    Joskus tekee mieli lähteä vain, saada aikaan pieni katko siihen minkä totunnainen elämä on tuonut tullessaan, jos kassa kestää matkailua. Ja joskus löytyy edullisen tuntuinen kohde. Usein silloinkin matkakohde valikoituu sattumalta. Kroatiassa emme kumpikaan olleet olleet, joten tuntui luonnolliselta, että sinne satuimme suuntamaan. Ja kun Finnairilta löytyi edullinen matka, huomasimme lopulta olevamme koneessa matkalla pilvien…

  • Turku ja kirjamessut

    Turun kirjamessut aloittavat aina lokakuun ja sinne lähden mielelläni, jos vain pyydetään: messut ovat jotenkin niin paljon kotoisammat kuin Helsingin hulivilihälinät. Ihmisiä ja kirjoja riittää, mutta juuri niin, että kulkea voi, eivätkä lavat ja kovaääniset ole liian lähellä toisiaan kuten pääkaupungissa. Esiintyjien puheet voi tosiaan kuulla. Se on jo paljon. Muu riippuu sitten esiintyjien ja…

  • Schjerfbeck – aina uudelleen

    Sunnuntai koitti sateisena, mutta vähitellen sade taukosi. Kun aamun työt oli tehty, valtasi halu nähdä maailmaa. Ei sitä suurinta, vaan tätä täällä, pienempää kosmosta Länsi-Uudellamaalla. Jos kohta loputon avaruus alkaa aina juuri siitä pisteestä missä kulloinenkin ihminen on. Siksi sanon ylpeästi ja osuvasti, että Sitarlan talomme on maailman keskus. A. ei koskaan ollut käynyt Tammisaaren…

  • Sairaalassa – taas kerran

    Maanantaiaamuna A. vei töihin mennessään minut Jorvin sairaalaan ja sinne jäin sitten laukun, tietokoneen ja potilaan statukseni kanssa. Olin odotustilassa liian aikaisin, mutta Leikossa eli leikkausyksikössä isoja ja pehmeitä tuoleja riitti eikä sinne lopulta tähän jälkimmäiseen aamuryhmään ilmaantunut kuin viisi muuta. Jokainen menetti identiteettinsä vuorollaan, sai sairaalan vaatteet ja kaksi hetutiedot sisältävää ranneketta (ehkä siksi…