Tekijä: Hannu Mäkelä

  • Split – kuvia ja vaikutelmia

    On maanantai ja lokakuun puolivälin iltapäivä. Helle jatkuu Splitissä. Olen hotellihuoneen rauhassa ja yritän muistella, mitä Samuli Paronen kirjoitti. Muistini mukaan näin: ”Matkassa on aina se kohta josta eteenpäin se kuluttaa itsensä loppuun.” Noin se ehken oli, tältä minusta ainakin tuntuu juuri nyt. Olemme olleet matkalla jo kuudetta päivää ja palaamme kotimaahan ylihuomenna. Niin kiertyy […]

  • Neljäs päivä on välipäivä – myös Splitissä

    Joskus ammoin, taisi olla jo nuorena, opin, että matkailussa vaikein on neljäs päivä. Se on syytä ottaa levon kannalta. En tiedä mistä tämä uskomus on peräisin enkä sitä, mistä sen olen kuullut; en ainakaan kotoani, koska äiti ei koskaan matkannut minnekään ja siskoni oli yhden ainoan kerran ulkomailla eli Ruotsissa heti sota-ajan jälkeen, hän teki […]

  • Splitin saaristossa

    Harhailimme Diokletianuksen palatsin sokkeloissa ja vanhassa kaupungissa ja tupsahdimme rantakadulle, jonka reunalla oli rivissä kymmeniä kojuja myymässä turisteille matkoja merelle. Yleensä reissut näyttivät kestävän koko päivän, mutta löytyi yksi puolenpäivän pituinen. Siihen ehkä henkiset rahkeemme riittäisivät; turistimatkailu tiheään täytetyssä paatissa ei koskaan tunnu aivan parhaalta tavalta viettää lomaa. Muuan nauravainen neitokainen sai meidät kuitenkin puhutuksi […]

  • Adrianmeri, Dalmatia, Split

    Joskus tekee mieli lähteä vain, saada aikaan pieni katko siihen minkä totunnainen elämä on tuonut tullessaan, jos kassa kestää matkailua. Ja joskus löytyy edullisen tuntuinen kohde. Usein silloinkin matkakohde valikoituu sattumalta. Kroatiassa emme kumpikaan olleet olleet, joten tuntui luonnolliselta, että sinne satuimme suuntamaan. Ja kun Finnairilta löytyi edullinen matka, huomasimme lopulta olevamme koneessa matkalla pilvien […]

  • Turku ja kirjamessut

    Turun kirjamessut aloittavat aina lokakuun ja sinne lähden mielelläni, jos vain pyydetään: messut ovat jotenkin niin paljon kotoisammat kuin Helsingin hulivilihälinät. Ihmisiä ja kirjoja riittää, mutta juuri niin, että kulkea voi, eivätkä lavat ja kovaääniset ole liian lähellä toisiaan kuten pääkaupungissa. Esiintyjien puheet voi tosiaan kuulla. Se on jo paljon. Muu riippuu sitten esiintyjien ja […]

  • Schjerfbeck – aina uudelleen

    Sunnuntai koitti sateisena, mutta vähitellen sade taukosi. Kun aamun työt oli tehty, valtasi halu nähdä maailmaa. Ei sitä suurinta, vaan tätä täällä, pienempää kosmosta Länsi-Uudellamaalla. Jos kohta loputon avaruus alkaa aina juuri siitä pisteestä missä kulloinenkin ihminen on. Siksi sanon ylpeästi ja osuvasti, että Sitarlan talomme on maailman keskus. A. ei koskaan ollut käynyt Tammisaaren […]

  • Sairaalassa – taas kerran

    Maanantaiaamuna A. vei töihin mennessään minut Jorvin sairaalaan ja sinne jäin sitten laukun, tietokoneen ja potilaan statukseni kanssa. Olin odotustilassa liian aikaisin, mutta Leikossa eli leikkausyksikössä isoja ja pehmeitä tuoleja riitti eikä sinne lopulta tähän jälkimmäiseen aamuryhmään ilmaantunut kuin viisi muuta. Jokainen menetti identiteettinsä vuorollaan, sai sairaalan vaatteet ja kaksi hetutiedot sisältävää ranneketta (ehkä siksi […]

  • Siellä, täällä ja tuolla

    1. Perjantaina koitti päivä, jolloin jokavuotinen Hannu Mäkelä -palkinto jaettiin. Tänä vuonna(kin) sen sai kirjailija Antti Tuuri ja nyt teoksestaan Levoton mieli. Kirja on yksi hänen parhaistaan, ainakin minun mielestäni. Kirja kertoo taiteilija Arvid Bromsista ja vaikka on romaani, se seuraa tämän vaiheita uskollisesti, sisältäpäin katsoen. Minäkertojan elämä on mitä monimuotoisinta ja väliin niin klassista […]

  • Miksi kirjoja pitäisi lukea

    1. Yhä voi kaiketi sanoa näin: kirjoitus- ja lukutaidolla on ollut ratkaiseva merkitys siinä, että ihminen on muuttunut inhimilliseksi ja saanut omaa eläimellistä perimäänsä edes hieman jalostetuksi. Ensin keksittiin nuolenpääkirjoitus ja hieroglyfit, vasta sitten nykyaikaisemmat kirjaimet ja niistä muodostetut sanat. Juuri sanat ja varsinkin niistä kehittyneet lauseet ja kappaleet ovat tulleet ja jääneet kommunikaation peruskiviksi. […]

  • Syksyn kuvia

    1. Kurjet lähtevät. Niiden ääntä tulee ikävä. Ei auta muu kuin tallentaa mieleen. Ja tästäkin tiedän, että alan odottaa kevättä. Syyspimeä on työn aikaa, talvella lumi valaisee, jos lunta tulee, mutta sitten todella saapuu taas kevät. Sitä kohti haluan katsoa. Miten nopeasti vuodenajat vaihtuvat. Miten nopeasti vuodet kuluvat. 2. Joutsenet muuttavat vasta kun kaikki ruokapaikat […]