Kirjailija Hannu Mäkelä

Vielä kerran haluan yhä sanoa että tämä uni on kyllä myös oikea, ensin tosin vain kuvia ja hahmoja, mutta sitten pian paljon todempaa kuin jossain menneisyyden filmissä. Vanhan havumetsän lailla täällä asuu mielen syvä hiljaisuus jossa metsään eksyneelläkin on aikaa löytää itsensä. Niin on minulla nyt kanssasi. Kuulet tämän vaikka olet unessa, tunnet miten käsi…

Paljon lunta tänä talvena sataa, mutta vain sillä tavalla joka tuntuu tutulta. Ei entivanhaan, kuten yhä mielelläni kirjoitan, tällaisia pyryjä pelätty sen kummemmin eikä silloin jokin miinus 20 ollut mikään hirmupakkanen, josta mediat kovilla otsikoillaan varoittelevat. Kun lunta tuli, se siistittiin pois jopa käsivoimin ja sitten aikanaan kevät tuli ja lumi suli. Ja puro sanoi…

Sydämen ääni Lämmitän saunaa ja kahlaan sinne ja uin lumessa takaisin talolle, ja samalla otan kuvia kaikesta jota ilman tämä maailma ei sittenkään tunnu aivan todelta. Vielä lumi on kevyttä kuin haitula, vielä tuuli puhaltaa sitä minne tahtoo ja karistaa oksilta lunta niskaan kuin hartaasti leikkivä lapsi. Annan sen olla, sillä tiedän jo että tässä…

SALAMA Miten paljon kaikkea palaa äkkiä mieleen: Joel Lehtosen romaani Rakastunut rampa, jonka köyhä bolsheviikki oli kuin minä. Tai vielä paremmin gospodin Dostojevski ja kertomus Vanhan ruhtinaan rakkaus. Sen nimiosassa häärii yhä sama mies: liiankin monista varaosista koottu. Vaan olkoot, vaikka lähelle osuvat. Jokaisessa meissä asuu myös nuori, viaton ja uudestisyntyvä ihminen, joka ei ruumistaan…

Lumesta olen minä syntynyt, pohjoisen poika vaikka etelässä kasvanut. Lumesta luonto on minut muovannut, lumesta joka sataa ja lentää ja kohisee ja jota tuuli kantaa nopeilla käsillään. Ne kädet ovat myös minun, juuri ne jotka kulkevat ihollasi, eivätkä siltikään tunnu silloin kylmiltä. Jos lunta olenkin, niin vedeksi muutun, ja lumeksi tulen sitten joskus taas kun…

Kun aamulla viimein unta saatuani herään ja kun valo taas saapuu, näen että uutta lunta on tullut lisää kaikkialle. Miten puhdasta se onkaan. Talvi on kerrankin kuin lapsuuden talvet. Ilmasto lämpenee, mutta täällä maalla se ei vielä oikeastaan tunnu, tai ei juuri nyt. Huomiseksi ja ylihuomiseksi on luvattu hurjiakin pakkaslukemia, mutta voi olla että suurin…

1. Sain Lissabonista Oljan ottaman kuvan Fernando Pessoasta, joka yhä istuu kahvila Cafe Havanezan edessä. En muista mikä heteronyymi hän siinä paikassa oli, ellei hetken ihan itsensä; niin monen persoonallisuuden kautta hän eli, mutta ei sillä väliä. Pessoa kirjoitti monena ihmisenä ja jotkut meistä häntä yhä lukevat. Päätyönsä eli runouden hän kirjoitti mitättömän päivätyönsä ohella.…

Jostain tunne tulee, hiipii sisään hiljaa ja asettuu heti asumaan kuin vanha tuttu, mutta alkaa samalla myös ahdistaa sydäntä. Korkea veisu se ei sittenkään ole, vaikka lupaa kaiken, antaa kaiken, unohtaa sen, vaatii ja tahtoo ja taas avaa kaiken, mutta lähtee palatakseen kuitenkin kun luulet, ettet sitä enää koskaan näe. Rakkaus on sellaista ettei sitä…

1. Oman elämäni kummallisuuksiin kuuluu se, että vaikka en muuten koskaan avaa aamuisin televisiota, katson tammikuun loppupuolella joka aamu Melbournesta lähetettävät Australia Open -tennisottelut; joskus jo kello neljästä alkaen. Australiassa pelataan silloin päivällä, koska siellä on toinen aika ja sen lisäksi myös keskikesä, kun taas meillä on tämä syvin talvi. Upside-down cake on valmis. Samalla…

1. Tästä torstaipäivästä oli jo etukäteen ennustettu hurjaa myräkkää ja liikennekaaosta eivätkä ennustajat taida aivan väärässä ollakaan. Kun herään aivan liian aikaisin (puoli kolme) ja menen hakemaan puita liiteristä, sataa jo lunta niin että sitä on kymmenen senttiä enemmän kuin illalla. Auto torkkuu lumen alla kuin vanha hevonen. Tie jonka toissapäivänä olin kolannut siistiksi, on…