Kun elämän kolhut edes hieman hellittävät, alkaa ihminen taas katsella ympärilleen. Näin on käynyt ainakin minulle. Muutamat asiat ovat jopa huvittaneet, vaikka itse asiassa maailman tilanteessa ei ole mitään huvittavaa. Yhä hullumpaan suuntaan ollaan mitä ilmeisimmin menossa. 1. Macron. Ilmiö, joka vuodessa rakensi itsensä tyhjästä. Populisti, jota ei missään nimessä saa sanoa populistiksi. Sanotaan…

Koti on paikka jossa seinätkin auttavat, kuten vanha venäläinen, Tshehovin Talonpojissa siteeraama sananlasku väittää. Kyllä siihen täytyy uskoa ja miksen uskoisi, omaakin kokemusta riittää. Talonpojissa tosin perheen pakollinen kotiinpaluu Moskovan suurkaupungista maaseudulle ei aiheuta onnentunteita, päinvastoin. He kauhistuvat, kun saapuvat kylään ja tajuavat sukulaistensa olosuhteet: köyhyyden, juoppouden, epäsiisteyden. Mutta silloin ympäröivä luonto auttaa heitä, ainakin…

Herään aamulla kello neljän maissa ja katson että laukku sairaalareissua varten on kunnossa. On se. Naapurin Pertti saapuu aivan ajallaan ja niin pääsen jo puoli kuudelta lähtemään hänen ja navigaattorin kyydissä kohti sairaalaa. Liikennettä piisaa kosolti pimeässäkin, ihmiset käyvät työssä nimenomaan Helsingissä ja sen lähiympäristössä. Radan rakentaminen Lohjan kautta Saloon ja Turkuun ei todellakaan olisi…

  Ensimmäisen kerran kohtasin saamelaisten joiut jo vuonna 1968 kun niitä alkoi Otavassa levyttää Ailu eli Nils-Aslak Valkeapää, nyttemmin jo edesmennyt bardi. Olin juuri tullut taloon ja sain häärätä aivan kaikenlaisten asioitten parissa, kirjallisten äänilevyjenkin. Tämä oli kuulemma sellainen, samoin kuin Eero Koivistoisen esikoislevy Valtakunta. Sen teksteinä oli runoja: Anhavaa, Lainetta, Saarikoskea, Kajavaa, pari runonnäköistä…

Syyskuun alussa 2017 Saarikoski olisi viettänyt 80-vuotisjuhliaan, jos hän mitään julkisia juhlia olisi pitänyt. Suomi 100 vuotta, Paronen 100, Saarikoski 80. Sivumennen sanoen myös Eduard Uspenski, kuolemattoman Fedja-sedän isä täyttää joulukuussa 80. En ole koskaan ajatellut, että Eduard, tuo suomeksi Eetu, olisi samanikäinen Saarikosken kanssa. Niin eri sukupolvea ja maailmaa he sittenkin ovat. Eduard elää…

Tämän viisun saa jokainen laulaa ikiomalla sävelmällään:   Maailman markkinoilla   1. Me syömme, juomme ja maksamme maailman markkinoilla. Me kaiken myymme ja ostamme maailman markkinoilla. Mikä kaupan ei ole, se unohdetaan. Mikä irti lähtee, se hinnoitellaan. Maailman markkinoilla!   2. Köyhä myy ja rikas ostaa, maksaa siitä minkä jaksaa. Sielulle ei löydy taksaa maailman…

    Matkalle kuin matkalle minua seuraa aina mukana kirja tai parikin, ihan kirjan fyysinen kappale. Näin myös Lappiin. Uusin tuttavuus italialaisten kirjailijoiden joukossa on vuonna 1950 syntynyt Salvatore Niffoi, josta en aiemmin ollut kuullut mitään. Italian opettajani Rosario Fina hänestä puhui ja niin tilasin internetin kautta suoraan teoksen Ultimo inverno (Viimeinen talvi). Nimi tuntui…

    Tähän kysymykseen törmäsin taas kerran, mutta nyt hieman yllättäen. Ajoimme paraikaa kohti Särkitunturia jonne kapuaminen kuuluu Lappirituaaliemme joukkoon. Sieltä, laajan kallioisen tunturin laelta aukeaa näköala johon mahtuu niin Jerisjärvi Keimiötuntureineen kuin koko Pallas, Olos ja kirkkaammalla säällä Ylläskin. Kansallismaisema numero 2, kuten sitä on jo yleisemminkin alettu nimittää. Koli on yhä se ensimmäinen.…

  Talossa jo yli 30 vuotta asuttuani palasin yhtenä aamuna taas kerran vanhan aiheen pohdintaan. Entiseen torppaan tai mäkitupaan oli aikanaan sodan jälkeen rakennettu ylimääräinen piiankamari, keittiö ja kuistikin. Kamari oli pimeähkö ja sellaisena pysyi. Siihen olisi hyvä saada yksi ylimääräinen ikkuna. Kamarin ainoa ikkuna katseli nyt apeana länsiluoteeseen eikä valoa tahtonut riittää edes kirkkaimpana…

Usein hakee kaukaa sitä, minkä voi löytää myös läheltä. Kun tuli mahdollisuus lähteä tutustumaan Karkalin luonnonpuistoon, joka jostain syystä oli tähän mennessä jäänyt näkemättä, suostuimme siihen ilolla. Sen kyljessä sijaitsi toinenkin nähtävyys: Torholan luola. Kummastakin olin lukenut ja muutenkin tullut nähtävyyksistä tietoiseksi. Mutta parempi kerran nähdä kuin sata kertaa kuulla, kuten jo vuosikymmenet aiemmin Armeniassa oppimani…