Vanha mies mutisee – Ihmisiä, kirjoja, elämää


  • Hoosiannaa ja myyjäisiä

    Tänään on ensimmäinen adventtisunnuntai. Jouluun on siis enää kuukausi, jos sitäkään ja pimeyden ytimeen enää vähän yli kolme viikkoa. Ja sitten? Sitten ei vähään aikaan vielä mitään, sillä ei pimeys väisty noin vain (ja ihmiskunnan pimeys taitaa valitettavasti olla vielä sitkeämpää lajia), mutta uskon, että helmikuussa helpottaa. Jos jo nyt kestämme päivän lyhyyden, voi olla…


  • Lumen maa

    Yksi Nuoruuteni suuria elämyksiä oli Yasunari Kawabatan teos Lumen maa (Tammi, 1958). Japanilaisia kertojia suositteli minulle Tuomas Anhava 1964, kukapa muu, ja kun aloin lukea Kawabataa ja Tanizakia, käsitys kirjallisuudesta muuttui. Niukka saattoikin olla hyvää, repliikki merkityksellinen vaikkei tuntuisi sanovan mitään; ja kauneus myös kielessä kuin kuvana. Tulkinta piti kaiken lisäksi tehdä itse ja myös…


  • Isänpäivä on sunnuntai

    Äitien päivän merkitys oli joskus todellinen; isänpäivän ei ole tainnut olla sitä koskaan. Myös muita ostopäiviä on sen ympärille kehitetty tyyliin sinkkujen päivä ja musta perjantai. Ennen kun vielä olin töissä kustantamossa, kirjoja yritettiin kaupata isälle oikein joukolla ja isänpäivästä alkoi myös joulumyynti. Mutta kaikenkirjavaa joulumyyntiä on jo ollut pitkin marraskuuta ja kirjojen, fyysisten, myynnit…


  • Marraskuun manaus

    Aloitetaan manaamalla. Sanotaan suomalaisittain vaikka että perkele! Tietenkin tapahtui lopulta kohtaaminen viruksen kanssa. Kolmisen vuotta on ehditty juosta pitkin poikin, mutta viimein tauti löysi meidätkin. Toisaalta uskoin jo aivan alussa että se löytää lopulta jokaisen suojeluista huolimatta ja niin tuntuu käyvän. Jotkut taudit ovat ihmistäkin sinnikkäämpiä. No, rokotuksiakin löytyy, itselläni jo neljä. Ehkä niillä on…


  • Syksy on mielentila

    1. Joskus on vielä kirkkaita päiviä, mutta useimmiten jo ei. On aamuja joita voisi syystä pitää tuhnuisina, koska ne ovat sellaisia: sadetta, pilviä ja pimeää riittää. Eikä siihen ole nopeaa parannusta, kun edessäpäin siintää näköala, joka on vieläkin pimeämpi. Syvenevää kaamosta kestää vielä lähes kaksi kuukautta.    Se on lyhyt tai pitkä aika ja juuri…


  • Erään taudin tarinaa

    Covid 19, alkuun vain pelkkä korona, tuli maahamme kevättalvella 2020. Siitä ja sen seurauksista on kohta kolme vuotta. Ensin sen toi Lappiin kiinalainen nainen; helmikuussa sitten etelään Milanosta palanneen naisen matkassa. Ja juuri matkailun kautta se repesi.   Yhteiskunnat sulkivat itsensä; tosin Ruotsi ei. Muistan miten keväällä Uudeltamaalta ei päässyt pois, mutta silti me ajoimme vahingossa…


  • Keitä me olemme?

    eli mitä ikääntyminen tarkoittaa I Paul Gauguinin (1848 – 1903) tunnetuimmasta taulusta puhuin jo ohimennen edellisessä blogissa ja jatkan teemaa vähän toiseen suuntaan. Siirryin silloin Kiveen, mutta nyt mietinkin hänen avullaan iän ja ikäkausien merkitystä. Ranskalainen taidemaalari Paul Gauguin pettyi kotimaahansa kuten moni aikansa moderni taiteilija, joka ei saanut vastakaikua. Hän pakeni lopulta Tyynenmeren saarelle…


  • Pitkät jäähyväiset

    Aleksis Kiven päivänä Kauan sitten luin vielä dekkareita. Luin niitä siksi, että olivat nuoren uteliaan pojan mielestä monin tavoin kiinnostavia. Sellaisia joita pidin hyvinä ei tosin silloinkaan liiaksi ollut, itse asiassa niistä oli pulaa. Ranskassa varsinkin Simenon ja hänen peripariisilainen Maigretinsa, vaikka kirjailija itse taisi asua Sveitsissä; Yhdysvalloissa sitten Rex Stout ja hänen hahmonsa: Nero…


  • Mietteitä ja kuvia viikon varrelta

    1. Silakkamarkkinat Jokavuotisilla silakkamarkkinoilla pistäydyin maanantaina. Oli aikaa ja ajan voi aina käyttää vaikka ihan haahuiluun, tässä iässä. Mutta aivan haahuilua se ei kuitenkaan ollut. Paljon olen näillä markkinoilla jo ehtinyt käydä. Vanhat puiset purjelaivat satamassa tuovat menneen maailman mieleen. Tyynen päivän sallimat suurten kaljaasien ja muiden paattien mastojen silhuetit vedessä olivat mitä olivat; todella…


  • Messuilla messuten

    Lokakuun alku ja Turun kirjamessut. Turussa käyn mielelläni. Siellä on aina ollut kotoisampi tunnelma kuin Helsingin hulabaloossa; puhe ei aivan puuroudu ja vaikka ihmisiä velloo siellä täällä, lavat ovat sen verran erillä toisistaan, ettei kakofoniaa liiemmin synny.   Perjantaina puhuin Kirjoittamisen ilosta (Kirjapaja, 2022), lauantaina olin 125-vuotiaan Kirjailijaliiton paneelissa, jossa edustin mitä ilmeisimmin konkareita. Riina…