Kesä on nyt. Todella on! Otsikossa on kaksikin kirjaa. Ensimmäisen kirjoitti Jack Kerouac (1922 – 1969) joka julkaisi teoksensa On the Road vuonna 1957. Sen suomensi lopulta 1964 Markku Lahtela, tuo muistossa autuas (haudattu seudullemme Nummen kirkon viereen) ja kulttikirja siitä tuli hetkeksi Suomessakin. Jopa niin, että Antti Tuuri, Jarkko Laine ja minä haimme paljon…

Yksi En voi muuta kuin kuitata otsikon lauseen. Ruoho kasvaa silmissä, kaikki kukkii, hyttyset lemahtavat puskista ja heinikoista pilvinä. Ja ulkona voi/voisi kävellä jo ihan shortseissakin.  Ellei hyttysiä olisi. Vaikka toisaalta: samaa luontoa ne ovat kuten mekin. Vai miten Tolstoi sen Kasakassa määritteli? Kesän aluksi kapusimme Äijäsmäelle. Äijän mäki, seudun korkein, on Äijän eli nykykielellä…

1. On päiviä, jolloin lämpö valtaa ilman ja mielen. Ja päiviä jolloin sataa, tuulee ja tihuuttaa. Kaikenlaisia päiviä saamme. Vaikka mikä olisi, emme voi tilata sitä säätä minkä haluamme. Kuten Lapissa kerran kuulin ainakin 40 vuotta sitten: ”Se on isä ylläällä joka säät säätää.” No, Hailuodon möljällä kaksi paikallista puheli taas näin: ”Ilima on kuin…

YKSI Viikko sitten oli vielä kylmä eikä lehtiä juuri missään, mutta nyt luonto kukkii ja kaikkialla on vihreää. Jopa pari haapaa on avautumassa punervin lehdin, jos kohta suurimmat ovat vielä jättimäisiä dinosaurusten rankoja. Pelkkä vihreä on nyt pääväri lukemattomin muunnoksin. Vaikka vuosi vuodelta tietääkin yhä paremmin, että noin viikossa on kymmenistä vihreän sävyistä jäljellä enää…

Lyhyestä virsi kaunis, siinäpä vanha hyvä suomalainen sananlasku. Se sopii kaikkeen, myös tähän päivään. Lähden siis eteenpäin, lyhyin lausein. Tänään sunnuntaina on äitienpäivä. Ja äidinkieli on kaunista sekin. Usein lyhyenä, joskus myös pitkänä (Volter Kilpi). Aivan aamulla eli puoli kuusi, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ulkona oli pläkä. Pläkä ei ole kauneinta suomea, tyyni taas…

Kylmiä öitä on riittänyt ja aamu valjennut kun koillisest aurinko nousee, Kiven sanoin. Kauneutta riittää, ja kuuraakin. Mutta vain hetken. Myös lapsena saattoi vappuna sataa räntää. Kaikki säätyypit on nähty. Lapsuuden vappuni ei kuitenkaan ollut säästä kiinni. Pääasia että siihen liittyi vappuhuiskia, markkinapalloja ja serpentiinejä. Mutta niiden hankkimiseen se jäi, rahaa oli niukasti. Ilmapalloja joskus,…

Kysymys on Yrjö Kallisen (1886 – 1976), vastauksen antaa maailma. Kallinen tarkoitti sitä, että ihmiskuntaa uhkaa tuho, ellei se herää unestaan ja tajua mitä pahaa se kaiken aikaa tekee maapallolle – ja sitä kautta samalla itselleen. Tästä unesta on kuitenkin mahdollista herätä. Itse asiassa muu ei auta. Mutta vaikka me mitä puhuisimme, tekoja saavat aikaan…

Otsikossa lienee lievää nostalgiaakin. Mutta olkoon. Juuri nyt se tuntuu oikeutetulta. Aika on kulunut, ja kuluuhan se, kun antaa ajan kulua. Takana on talven viimeinenkin yritys lannistaa kevät: lunta ja räntää satoi tiuhaan kaikkialle, mutta jo muutaman tunnin kuluttua se suli pois. Vähitellen sää on myös lämmennyt. Jopa niin, että viime maanantaina oltiin lähes 15…

Aloin kirjoittaa tätä pääsiäisen blogia jo lauantaina iltapäivällä, en aamulla vastoin ikiaikaisia tapojani. Monet tavat ovat muuttuneet niiden parin vuoden aikana jotka olen A:n kanssa jo saanut elää.   En ole muutoksista pahoillani, päinvastoin. Jotain voi oppia iänkin myötä, eli voi myös ajatella näin: Jos ihminen ei pysty muutoksiin, hän on jo eräänlainen patsas tai…

Tänään on sitten kai kesä, koska kesäaika alkoi. Kaikki vempaimet siirtävät nykyään itse kelloa, vain pari vanhaa mekaanista seinäkelloa täytyy asettaa uudestaan ja sitten huvittavaa kyllä auton kello. Pieni on silti vaiva näin suuresta eleestä. Meille on taas annettu uusi armollinen aika. Kesäaika on ajoista paras, koska se suo illalle enemmän valoa. Me aamuvirkut emme…