Tuli aamu ja ilta ja neljäs päivä. Aamu koitti. Tähti taivaalla pilkkuna, kuu kissan kyntenä. Ja pikku pilvi kuin aamun ensi ajatus, tai unen viimeinen. Matkoilla juuri neljäs päivä on usein se, jolloin ruumiin ja mielen valtaa väsymys. Olemme nyt jo palanneet hotellihuoneeseen ja kas, tottahan se on. Kello on 15.45 ja kun olemme jo…

Aamulla kuljimme taas pitkin rantoja, joilla ei vielä ollut juuri ketään. Aamut ovat edelleen parasta aikaa täälläkin. Tuntuu että turismi on taiottu pois ja me olemme turisteista liki ainoat. Joitain kauppiaita on kuin unissaan jo availemassa kauppojaan, mutta vailla mielenkiintoa ohikulkijaan. Myöhemmin kulkija saa kyllä osakseen jatkuvaa hymyilyä ja kutsuja, kun ravintoloiden ohi kävelee. Puheet…

KIRJA JOTA EI UNOHDA Olen lentokoneessa matkalla vielä kuumalta tuntuvaan kesään, Kreetan Rethymnoon, ja ostin mukaan lentoaseman Suomalaisesta kirjan, jonka olen monta kertaa lukenut, joskin aina vain italiaksi. Sommarboken alkukielellä, Kesäkirja suomeksi, Libro del estate italiaksi. Se on ollut mainio teos kieliopinnoille, mutta viimein luin sen nyt suomeksi. Se kannatti. Suomennos on hyvä, varmaankin Tove…

On aikainen sunnuntaiaamu; matkapäivä, mutta jos ennen olisimme tähän aikaan lähes koneessa, nyt tungos odottaa iltapäivällä. Pakko kestää kun mielii maailmalle. Ei sinne enää kovin usein halutakaan lähteä, joskus sentään. Saa nähdä sitten mitä näemme. Eniten merta, luulen. Meri on se elementti, joka tuntuu aina viehättävän itseäni. Alkukotiinko takaisin? Eilinen sujahti pakatessa ja saunoessa; nyt…

YKSI Voiko yhdistää kahta niin erilaiselta tuntuvaa asiaa kuin tennis ja runous? Vastaus: kaikkea voi yhdistää, kun vain haluaa. Olen jo viikon kirjoittanut viimeisiä liuskoja kirjaan jota teen suomalaisesta, paremminkin suomenkielisestä  runoudesta. Aloitin toukokuusssa aivan alusta eli Agricolasta ja päädyin lähes nykyvaiheeseen. Kirjan loppu on nyt käsillä. Samaan aikaan olen kirjoittaessani myös katsellut US Openia,…

Kun heräsimme aikaisin tänä sunnuntaiaamuna, satoi. Eikä se heti loppunut. Sade rummuttaa edelleen kattoa, ikkunaakin ja valuu kuistin ränniltä aivan jokena. Sadetta kaivattiin kesäkuussa, nyt sitä sitten saadaan. Alhaalla pelloilla on naapurin ruskeaa tuleentunutta viljaa vielä korjaamatta kuten kaikkialla. Mutta ehkä poutasää saapuu tulevalla viikolla ja sato saadaan viimein talteen. Oma kukkapeltomme on äkkiä kuin…

1. ”TIETÄ KÄYDEN TIEN ON VANKI” Tuo otsikko on Aaro Hellaakosken runosta. ”Vapaa on vain umpihanki”, runo jatkuu sitten. Totta sekin. Miksei myös pelto? Tämä tuli mieleen taas eikä syyttä. Kun lopulta eteen tulee sellainen vuosimäärä kuin itsellä nyt, ei sitä sittenkään ihan usko. Neljä viidesosaa on jo mennyt elämästä, kun sitä ajattelee veden kiehumispisteenä.…

Otsikoksi tuli kuin itsestään James Thurberin suomennetun kirjan nimi. Tuotakin kirjaa nuorena luin ja tietenkin Tuomas Anhavan suosituksesta. Thurber osoittautui mainioksi humoristiksi ja huumoria tarvitaan. Suomennosvalikoima ilmestyi 1965, samana vuonna kuin kaksi omaa esikoiskirjaani. Aikaa siitä on siten jo 58 vuotta. Tuolla nimellä kirjaa tuskin tässä maailmanajassa julkaistaisiin, ja naiset ja koirat olisivat varmastikin miehiä…

Siltä tuntuu juuri nyt. Kaikki lehdet ja internetin viestimet ovat täynnä  varoituksia hurjista ukkosista, tuulista ja supermyrskystä joka kaataa puita, kiskoo kattoja irti, paiskoo tavaroita ja aiheuttaa sähkökatkoja. Saamme nähdä. Kyllä jo nykyisetkin pilvet ennustavat jotain tulevaksi, uhkaavia ovat, mutta itse asiassa tuuli on ollut vähäistä ja ilma seisoo. Ahistaa, sanoisi joku tuossa vierellä, jos…

SADE Koko kesän on täällä kylässämme odotettu sadetta. Vähän sitä on saatu. Mutta juuri äsken, kun käväisin kaupassa, taivas aukeni ja päätti näyttää, että on siellä ylhäällä vettäkin ja sitä annetaan myös meille. Niin kiivas oli kuuro, että juoksin kauppaan ja sieltä takaisin autolle läpimäräksi hetkessä kastuen. En silti ollut pahoillani siitä, vaan ajoin kotiin…