On lauantai mutta silti pyhä, pyhien vainajien päivä, kuolleitten muistamisen päivä. Joskus menneinä vuosina maa on jo peittynyt sankkaan lumeen ja keli ollut iljannetta täynnä. Nyt taas plussaa riittää ja sataa sataa sataa kuin Kari Rydmanin laulussa. Tuuli tuulee vimmalla ja viimeiset lehdet lentävät. Harmaata on eikä ulkoilua voi harrastaa. Harrastetaan sitä sitten ajatuksissa ja…

Kirja on yhä se informaation ja taiteen muoto, joka on itselleni läheisin, tai tarkemmin sanottuna intiimein. Ilman lukijaa ei ole kirjaa, tai jos onkin, kirja ilman lukijaa ei puhu eikä pukahda, sano kerta kaikkiaan mitään. Vain sinun pääsi alkaa muodostaa sanoista lauseita ja ymmärtää mistä on kysymys. Se tapahtuu kahden ja kaikessa hiljaisuudessa, ellet lue…

Otsikon sanapari valikoitui tietenkin loppusoinnun takia, jos kohta jotain totuuttakin siinä on. Ruska on kaunista, syksyn muuttuminen talveksi taas väliin kylmäävää kyytiä. Mutta eiköhän pahinta ole pimeys. Jos  koko maailmassa sitä riittää kasapäin niin henkisen kuin muunkin väkivallan seurauksena, nyt myös maapallon asento aurinkoon nähden suo juuri meille, pohjoisen ihmisille pian pelkästään avaruuden aina vain…

I ALKU Tuli halu nähdä taidetta. Jostain syystä Helsingin suunnasta ei heti löytynyt mitään sellaista, jonka olisi arvellut elähdyttävän. Tosin Kämpin valokuvagalleriaan oli tulossa tai juuri jo tullut Sammallahden näyttely, mutta sen ehtinee vielä. Kuten Didrichsenin Wardin. Hyvä kuitenkin painaa edes nuo mieleen. Ja hetkinen: onhan myös Sinebrychoffissa hieno Peder Balken näyttely. Siitä levitti Markko…

YKSI Syksy tulee, oikeastaan tuli viimein ryminällä juuri nyt myrskyn sateen ja tuulen tuomana. Sitä kuvaamaan otan alkusäkeistön A. Oksasen  pitkästä Säkenet-runosta. Tämän tunnelman olen usein kohdannut ja kokenut ja nyt lokakuun alussa kohtaamme saman taas. Sointuja, joiden alakulo kertoo myös runon tekijästä jotain, miehestä ja hänen elämänsä vaikeasta soljunnasta:    ”Syksyn kolkko, synkkä ilta…

Lokakuu ja kurkiaurat todella lentävät yli päämme pois. Ja se aurasta kuuluva ääni, sitä en tähän saa. Mutta muistan sen, luulen että aina. Tulkaa takaisin, kurjet. Palatkaa! kuten Leino käskytti joutsenia runossaan Lapin kesä jo yli sata vuotta sitten. Sergei Eisensteinin klassisella filmillä on myös tuo yksinkertainen nimi Lokakuu. Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallakumous liittyi…

Paluu kotiin maailmalta on aina paluuta kuin täysin muuhun maailmaan: pienempään, hiljaisempaan, aamulla ja illalla punervaan ja utuiseen, sitten vihreämpään ja pehmeään; yhtä kaikki tutumpaan ja omaan. Vaikka on jo syyskuun loppu ei ruska etelässä ole edes päässyt kunnolla alkuun. Vain Lohjan hautuumaan aidalla näki edes vähän jotain siitä ruskasta, mikä ennen tähän vuodenaikaan on…

Kuva on otsikolle nimen antaneesta elokuvasta vuodelta 1960. Se loi aikanaan moniakin mielikuvia kreikkalaisista. Samaa teki aikanaan myös Theodorakiksen musiikki, Kazantzakiksen kirja Zorbaksesta; jos kaikkein tunnetuimpia kaivellaan. Melina Mercouri, hän myös. Miten kirjoittakaan Anselm Hollo: Peace and bouzouki-music. Kaikkea sitä palaakin mieleen. Tavanomaiset mielikuvat jäävät itselläni aina kirjallisuuden alle. Vanha klassinen runous on ollut niitäkin…

Monelle pitkänmatkanjuoksijalle viimeiset metrit ovat vaikeimmat. Näin lienee elämässäkin, ainakin joskus. Ja varsinkin kun matkustaa. Nyt on jo perjantai-ilta edelleen Rethymno(ni)ssa ja äkillinen uupumus iski. Ehkä se johtuu siitä että hellettä piisaa, aurinkoa annettiin koko päivä ja tuulikin oli lähes tyyntynyt. Meri pysyi siksi sileänä. Oli palattava hotellille aiemmin kuin muina päivinä ja niin kävelymäärä…

Ja kuudes matkapäivä on kohta tuloillaan. Ja sitten jo seitsemäs? Kahdeksas on viimein paluulle omistettu. Sunnuntai. Lomamatkat ovat tällaisia. Tietyssä vaiheessa koti palaa mieleen. Joka päivä on sittenkin työpäivä. Ja aina pitää ratkaista ollako turisti vai ei. Toki mieluiten ei, vaan entä kun on maassa jonka kieltä ei ymmärrä. Aina kun avaan suuni, olen turisti.…