(Kuva: Ilkka Pitkänen)   Päivä on taas alkanut lyhetä.  Kesäpäivän seisaus saapuu aina liian aikaisin. Mutta minkä me ihmisparat, nuo aivan arat, luonnolle ja kaikkeuden voimille mahdamme. Vielä valoa riittää, vielä monet kasvit kukkivat, vielä on tyyniä ja hiljaisia aamuja ja vain hieman sumua jokilaakson yllä auringon noustessa. Uimavesi on kyllä edelleen kylmää, mahtaako lämmetä…

Vuoden pisin päivä on jo mennyt ja valon määrä alkaa taas huveta. Pessimisti minussa herää, vaikka optimisti yrittää vakuuttaa, että joulun korvalla päivä alkaisi taas pidetä. Ensi vuosi on heti myös siinä, jo aivan lähellä. Sinne asti täytyy vain taas kerran jaksaa elää. Mutta vielä on hieman aikaista murehtia sitä. Kohta vasta, lohdutan itseäni. Älä…

Näen unia joka yö, mutta en yleensä muista niistä mitään. Tiedän ja muistan vain, että uneni ovat pitkiä ja sekavia seikkailu-unia. Aina joudun jonnekin ja aina pitää päästä jonnekin. Ja aina tulee esteitä matkaan. Tässä unessa, jonka herätessäni muistin ällistyttävän hyvin, esiintyi jopa Kiinan viimeinen keisari Pu Ji, tosin vain etäisenä hahmona. Hän oli vaihtanut…

Myös Lorca oli vanha rakkauteni ja miksei olisi sellainen yhä. Sekä suomeksi kääntyneet runot, että jopa ne joita espanjaksi sain käsiini. Oli aika että ymmärsin niitä hieman ja osasin säkeitä jopa lausua, koska olin kuulunut koulun espanjakerhoon. Mutta se aika on ohi. Enää osaan vain mutista kahta lausetta, joista ensimmäinen löytyy otsikosta: ”Verde, que te…

    Sadepäivä saapuu viimein. Kylläpä sitä on odotettu. Hiljaista, hidasta ja vähän alakuloista maanantain sadetta, joka estää kyllä ulosmenemisen, mutta näyttää toisaalta niin valjulta, että tulee kysyneeksi, saako luonto tuollaisesta tarvitsemaansa kosteutta? Siihen minun ihmisluontoni ei osaa vastata. Sade muuttaa päivän kokonaan työpäiväksi talon sisällä, mutta jotain vaihtelua siihen tuo vanha rakkauteni eli tennis.…

Ruokaa teen aina välllä, en juuri itselleni, koska yksin syöminen tuntuu jotenkin omituiselta. Kun olen kotona vain omassa seurassani, otan ruuaksi sitä mitä jääkaapista löytyy. Mutta kun perhe on koolla tai vieraita tulossa, tulee mieleen valmistaa kunnon syötävää. Enimmäkseen teen soppia, joista porkkana-fenkolikeitto ja Sitarlan sienisoppa ovat listan kärjessä. Myös hapankaali-suolakurkku-kurkku- ja lohipaloista koostuva soppa…

Marja-Liisa Vartion romaania ei ehkä kovin moni nuoremman polven lukija enää tunne, mikä on kyllä sääli. Niin kauan kuin suomalaisessa kirjallisuudessa on jokin pysyvämpi kaanon, kuuluu Vartion teos siihen. Kirja on suuri hiljainen yksinlaulu, Mustapään pieni kansanlaulu mutta sanoin: koskettava, hieno ja herkkä. Se julkaistiin 60 vuotta sitten eikä se ole menettänyt mitään tuoreudestaan. Lukekoon…

  Jeanne d´Arc kuoli toukokuun 30. päivänä 1431 Rouenin kaupungissa Ranskassa. Hänen kuolemansa ei ollut aivan tavanomainen. Jeanne poltettiin elävänä roviolla ja poltettiin lopulta kaikkiaan kolme kertaa, koska Ranskaa valtaamassa olevat englantilaiset tahtoivat saada varmuuden siitä, ettei hänestä jäisi jäljelle mitään pyhäinjäännöksen näköistäkään. Tuhka ja luut survottiin ja heitettiin saman tien Seineen. Näin edes palvontapaikkaa…

Toukokuun 23. päivänä tulee kuluneeksi sata vuotta Samuli Parosen syntymästä. Itsenäisen Suomen toteutumista hän sai odotella puolisen vuotta. Mutta paljon iloa siitä ei koitunut; kaikille ei kaivattu itsenäisyys antanut samanlaisia eväitä. Kansalaissota vei mennessään hänen isänsä, vaikka tämä oli vastustanut kaikkea väkivaltaa. Isä kuoli Tammisaaren vankileirillä elokuussa 1918 ja äiti keuhkotautiin vuosia myöhemmin. Täysorvoksi punkin…

  Koti on kaunis sana ja niin ovat myös koto tai kota. Koti-sanan etymologiaa en tunne, mutta ehkä sen voi nopeastikin selvittää. Vilkaisu tietolähteisiin kertoo, että kodassa koti on syntynyt, juuri kuten korvani arveli. Koto-muotoa kodista käytti mm. Sakari Pälsi. ”Kotoinen kylyni” on luonteva sanonta monin tavoin. Kuuluihan sauna suomalaisen kotiin jo aikojen alusta. Koto…