Kirjailija Hannu Mäkelä

Nyt on sitten maanantai ja iltapäivä. Neljäs matkapäivä ja silloin aina tulee pieni uuvahdus. Vaan sillä uhallakin päätettiin yrittää Pallakselle kapuamista. Mielessä toki oli kysymys siitä, olisiko siellä sitten räkkää, mutta arvelin että Särkitunturilla sitä löytyisi enemmän. Sinne johtavan polun (pikkutien) alussa riittää vettä ja pajutiheikköjä ja metsää, kunnes ylimmillä kallioilla tuuli päässee puhaltamaan kiusaajat…

ETEENPÄIN Haaparanta on kuin murto-osa Torniosta, pienempää, ja  jotenkin tuntuu, että aika on siellä vielä pysähtyneempi. Muutama kauniskin vanha talo ja joki yhtäläinen, nyt näkyy vain Tornio, jos näkyy. Siinä kaikki. Paikallinen Coop avattiin seitsemältä, mikä tarkoitti Suomen aikaa kello kahdeksan. Olimme paikalla, lähes ainoina. Iso halli täynnä kaikkea, mutta harva tavara tarttui mukaan. Katseleminen…

Perjantaina kello viisi, oikeastaan varttia vaille, auto käynnistyi Sitarlan talomme pihalla ja matka pohjoiseen alkoi. Laaksossa lepäsi yhä unenomainen utu. Miksi pohjoiseen? Siksi että jos Ähtävä on nähtävä, kuten vanha mainos sanoi (Esse måste man se taisi olla på svenska), niin Lapissa pitäisi käydä ja nähdä se kerran vuodessa. Jos taide parantaa, kuten haluan yhä…

MENNYT Tänään on tullut kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä, kun tulin viettämään juhannusta Niemelän mäkitorppaan eli taloon jossa tätäkin tekstiä paraikaa naputtelen. Vähän myöhemmin täytin samaisessa talossa 40 vuotta. Vielä silloin pidin juhlat. Siitä lähtien olen niitä visusti karttanut. Ikä ei ole ilonpidon syy, ei edes seuraus. Ikä on – miten tuon sanoisi – sittenkin…

Viikko on mennyt niin että kuumuus on päivä päivältä lisääntynyt. Itse en piittaa etelän lämmöstä, varsinkaan täällä kotomaassa. Pakko on kuitenkin sopeutua jopa siihen. Onneksi talon sisälle saa lämpöpumpulla viilennyksen, jonka aurinkopanelit vielä kustantavat, kun se tapahtuu päivällä. Oma energia kuulostaa ylellisyydeltä ja sitä se toki onkin. Kun aikanaan hankin panelit (kirjoitan edelleen paneli enkä…

YKSI Eilen oli päivä, jolloin kohtasin toisen todellisuuden. Kun itse pääsin ylioppilaaksi vuonna 1962, pojantytär Sade pääsi nyt 2023. Välillämme on siis hulppeat 61 vuotta. Kyllä se näkynee kuvassakin. Kävin oppikoulun alun eli viisi luokkaa Kallion yhteiskoulussa, lukion sitten Munkkiniemessä. Kummatkin koulut ovat yhä olemassa, Muncca yksityisenä, Kallio ilmaisutaidon lukiona, jonka Sade kävi. Varsinainen juhla,…

Olemme taas saaneet kesän tänne ja onhan sitä odotettu, ainakin itse olen odottanut. Vuosi ei kulu ettei kevään tulo ja kesä olisi mielessä. Niin kulkee ajan pyörä, kitisten myöhäissyksynä, palellen tammikuussa ja sitten sujuvammin maaliskuussa – ja liian nopeasti juuri nyt. Kaikki kukkii ja katoaa hetkessä ja kuten Pushkin kirjoitti ”rakkain on siinä mennessä”. Vai…

Jatkoa seuraa niin kauan kuin on elämää; mutinaa niin kauan kuin mutista voin ja saan. Nyt olemme jo Pärnussa ja tutussa Hedonissa, jossa heräsimme lokkien ääniin ja varisten kraakuntaan. Meri oli eilen kuoppainen, nyt se on jo lähes hiljaa, vain lokit muistuttavat siitä ja aava ulappa. Minulle meri on numero yksi; sitä ei voita järvikään.…

(Pieni aamulaulu vanhaan tapaan) PRELUDIO Nimi Play it again, Sam on varmasti leffafriikeille tuttu, niin Casablanca-elokuvasta repliikkinä ilman again-sanaa kuin Woody Allenin samannimisestä filmistä. Siinä lause jota silloin tällöin toistelen. Kerran viel´– siinä taas nasakasti sanottu toinen. Kotimaisempi myös. Kotimaa on kuitenkin jäänyt, olemmehan taas kerran lähteneet matkalle. Siitä siis otsikko sekä selitys sille. Miksi…

Kuvituksena kevään kuvia. Miksi, se selvinnee aivan lopussa. MORAALILAIT Elämässämme on paljon näkyviä lakeja jotka löytyvät jokaisen maan omasta lakikirjasta. Laki ennen meitä syntynyt myös jälkehemme jää, hoettiin ennen. Onneksi ei aivan. Monia lakeja, varsinkin sellaisia, joilla vähemmistöjä on sorrettu, myös muutetaan, kun yhteiskunta kehittyy. Hyvä niin. LEX. Siinä tuo vahva sana latinaksi. Lait säätelevät…