Kirjailija Hannu Mäkelä

Lähellä sydäntäni on aina lopulta koti. On se vain niin. Jotain omaa siinä talossa on, vaikkei ihminen oikeastaan koskaan voi omistaa mitään, hallita hetken vain. Niin on, todellakin. Kun kuollaan, ei mitään täältä saa mukaansa, vastoin kuin hallitsijat ennen luulivat ja tulivat haudatuiksi ikään kuin olisivat yhä elossa ruokineen, astioineen, palvelijoineen; sotilaineenkin kuten Kiinassa. Maanalaisen…

Jo keväällä halusin varata kaksi lippua Mänttään katsomaan Serlachiuksen museon epävirallista Banksy-näyttelyä. Epävirallista siksi, että Banksy maalaa työnsä seiniin ja muureihin – muraaleiksi – eikä oikeastaan kukaan tai sitten vain harva tiedä edes hänen nimeään. Juuri äsken näytettiin kuitenkin video hänestä ja hänen työtavoistaan Englannin rannikkokaupungeissa. Mies, mitä luultavimmin, jos ruumiinrakenteesta ja hupparista sellaista edes…

Vilskeviikko on takana ja nyt on sitten ollut toisenlainen viikonloppu, osin pyhitetty rauhalle. Hetkittäin sekin onnistui. Ja kun ei, hyvä niinkin. Viikolla säiden vaihtelu alkoi jo tuntua tutun suomalaiselta. Sadetta, sumua, aurinkoa. Viileämpiä öitä, hetkittäin vielä auringonpaahteessa jopa kuumaa. Mutta vain hetkittäin. Tämä sopii minulle parhaiten. En olisi suomalainen, jos ei sopisi. Tuntuu, että moni…

En oikein tiedä miksi, mutta viime vuosien aikana Eestissä käynti on taas tullut tavaksi. Covid ja rokotusten puute keskeytti kaiken matkailun maailmalle, mutta nyt kun rokotuksia on kaksi ja EU:n rokotuspassi tai -todistus on ihan printattuna mukana, voi kaiketi matkustaa. Näin ainakin olen luullut. Eestissä otettiin elokuun alusta Visit Estonia -sivuston mukaan taas joukko rajoituksia…

Keimiöniemen kalapirtit Yksi Muonion todellisista nähtävyyksistä luonnon ohella on  Keimiöniemen kalakenttä, jolla pirtit sijaitsevat. Niemi on pitkä ja ulottuu syvälle Jerisjärveen. On suuri sun rantas autius, kuten suomalainen kansanlaulukin toteaa. Mutta kalapirtit! En väsy katsomaan niitä. Vanhimmat on rakennettu jo 1700-luvulla ja suurin osa periytyy 1800-luvulta. Kaikkia pirttejä näkyy kunnostetun ja veneistä ja osin uusituista…

1. Varhainen aamu koitti eilen taas kerran, uusi maanantai, viikon todellinen alku. Ja heti aamiaisen jälkeen lähdettiin liikkeelle, koska silloin missään ei vielä ole ketään. Näin ainakin ajattelin. Tiet olivat tyhjiä ja nyt olimme päättäneet kivuta Vaeltajanristille, joka sijaitsee Olos-tunturin huipulla. Vain sähköä tahkoavat tuulimyllyt ovat sitä korkeammalla. Kiipeäminen tekee hyvää – kipuilu kapuillen (vaiko…

Koitti taas päivä, jolloin halu lähteä oli suurempi kuin halu jäädä. Jäämisen tiellä ei ollut esteitä, koti on koti ja tuttu sellainen eikä kotiin ole vieläkään ehtinyt kyllästyä. Suurena plussana helteitten kourissa kamppaileville oli lisäksi salin ilmalämpöpumppu, joka ihmeeksemme piti alakerran lämpötilan kahdessakymmenessä, vaikka ulkona saattoi hetkittäin jo olla plussia 30 ja ylikin. Nukkuminen luontui…

Lähdimme tämän viikon tiistaina evakkoon, koska valtaojaa ylittävä silta oli pakko uusia; ei itseni vaan kaiken osaavien ja kätevien naapurien toimesta. No, mikäpä siinä. Mieluummin maailmalla vapaudessa kuin pussinperällä kotona. Jos kohta vertaus ontuu. Hyvin olisimme voineet jättää auton isolle tielle ja kävellä sinne lankkua pitkin. Mutta saimme itse asiassa tästä mainion syyn lähteä liikkeelle.…

En ole koskaan oikein osannut pitää juhannuksista. Tiedän hyvin, miksi niin on. Olen aina lapsena joutunut viettämään juhannukset maalla Kukkiajärvellä piskuisen Siikasaaren yksinäisyydessä leikkitovereita vailla. Toki ohjelmassa oli sentään kokon poltto kallioluodon päässä, mutta siveästi aikuisten ympäröimänä. Ja sitten vasta varttuneempana istuskelua takasaaressa isoveli Juhan kuistilla, jossa hän poltti piippua, soitti haitaria, otti ryypynkin salaa,…