Juuri nyt, sunnuntaina 3.12. lauletaan varmasti Hoosiannaa jossain. Luin että tuo perikristillinen ylistyslaulu on itse asiassa juutalaisten lemmenlaulu, mutta muuntunut matkalla. Näin laulut kulkevat. Itsekin lauloin sitä aina ennen mielelläni nuorena, kunnes tilaisuudet sen laulamiseen vain katosivat. Ehkä siksi, että Hoosianna kuului kirkkoon enkä kirkossa enää käynyt. Se aika oli silloin ohi. Silti laulu jäi…

Nyt sitä kaikkea sitten saatiin. Ensin lunta, vähän kosteassakin muodossa. Se muodosti teillemme loskaa, josta autolla oli vain päästävä läpi. Sitten puhuri kääntyi taas pohjoiseen ja kaikki alkoi jäätyä. Ja tietäähän sen, mitä siitä seuraa. Paitsi liukkautta myös muuta. Satumaa, kun siitä ottaa kuvia. Ja kuvathan eivät valehtele vai? Tosin yksi kuva valehtelee (nykyään tekoälynkin…

YKSI Vielä pari päivää sitten oli lauhaa, mutta äkkiä säätyyppi vain muuttui. Talvi tuli jostain pohjoisesta hiljaa hiipien ja kylmyys peitti maan. Lunta tämä varhainen talvi ei kuitenkaan tuonut muuassaan, mutta ensin riitteseen ja sitten umpeen menivät lätäköt ja heti perään myös maalle levittäytynyt tulvavesi jäätyi. Kauneuttakin riitti, sen kertoo ylläoleva kuva avoimena virtaavasta joestamme.…

Isänpäivä on ajatuksena kait jonkinlainen vastine jo pitkään vietetylle äitienpäivälle. Kaupallinen juhla, joka laukaisee loppusyksyn myyntipäivien sarjan huipentuakseen jouluun ja jatkuakseen tietenkin heti Tapanina uskomattomina alennusmyynteinä. Vasta tammikuussa ihminen voi aloittaa uuden elämän, tuntuu, kun kaikki kaupallinen häly on edes hetken ohi. Miksei isänpäivää vietetä silloin? Entisajan systeemissä äitienpäivä oli tarpeellinen muistutus siitä, että monet…

On lauantai mutta silti pyhä, pyhien vainajien päivä, kuolleitten muistamisen päivä. Joskus menneinä vuosina maa on jo peittynyt sankkaan lumeen ja keli ollut iljannetta täynnä. Nyt taas plussaa riittää ja sataa sataa sataa kuin Kari Rydmanin laulussa. Tuuli tuulee vimmalla ja viimeiset lehdet lentävät. Harmaata on eikä ulkoilua voi harrastaa. Harrastetaan sitä sitten ajatuksissa ja…

Kirja on yhä se informaation ja taiteen muoto, joka on itselleni läheisin, tai tarkemmin sanottuna intiimein. Ilman lukijaa ei ole kirjaa, tai jos onkin, kirja ilman lukijaa ei puhu eikä pukahda, sano kerta kaikkiaan mitään. Vain sinun pääsi alkaa muodostaa sanoista lauseita ja ymmärtää mistä on kysymys. Se tapahtuu kahden ja kaikessa hiljaisuudessa, ellet lue…

Otsikon sanapari valikoitui tietenkin loppusoinnun takia, jos kohta jotain totuuttakin siinä on. Ruska on kaunista, syksyn muuttuminen talveksi taas väliin kylmäävää kyytiä. Mutta eiköhän pahinta ole pimeys. Jos  koko maailmassa sitä riittää kasapäin niin henkisen kuin muunkin väkivallan seurauksena, nyt myös maapallon asento aurinkoon nähden suo juuri meille, pohjoisen ihmisille pian pelkästään avaruuden aina vain…

I ALKU Tuli halu nähdä taidetta. Jostain syystä Helsingin suunnasta ei heti löytynyt mitään sellaista, jonka olisi arvellut elähdyttävän. Tosin Kämpin valokuvagalleriaan oli tulossa tai juuri jo tullut Sammallahden näyttely, mutta sen ehtinee vielä. Kuten Didrichsenin Wardin. Hyvä kuitenkin painaa edes nuo mieleen. Ja hetkinen: onhan myös Sinebrychoffissa hieno Peder Balken näyttely. Siitä levitti Markko…

YKSI Syksy tulee, oikeastaan tuli viimein ryminällä juuri nyt myrskyn sateen ja tuulen tuomana. Sitä kuvaamaan otan alkusäkeistön A. Oksasen  pitkästä Säkenet-runosta. Tämän tunnelman olen usein kohdannut ja kokenut ja nyt lokakuun alussa kohtaamme saman taas. Sointuja, joiden alakulo kertoo myös runon tekijästä jotain, miehestä ja hänen elämänsä vaikeasta soljunnasta:    ”Syksyn kolkko, synkkä ilta…

Lokakuu ja kurkiaurat todella lentävät yli päämme pois. Ja se aurasta kuuluva ääni, sitä en tähän saa. Mutta muistan sen, luulen että aina. Tulkaa takaisin, kurjet. Palatkaa! kuten Leino käskytti joutsenia runossaan Lapin kesä jo yli sata vuotta sitten. Sergei Eisensteinin klassisella filmillä on myös tuo yksinkertainen nimi Lokakuu. Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallakumous liittyi…