(Rudolf Koivun postikortti) 1. Näen yöllä unta, jossa vaimonikin on. Hän lähtee hiihtämään. Kun vaimoa ei kuulu, on minun vuoroni lähteä häntä etsimään. Kohtaamme toisemme järven rannalla, hän on tehnyt pitkän lenkin ja on riemuissaan. Ja riemuissani olen minäkin koska näen hänet taas. Kun herään, olen yhä hyvällä tuulella. Muistan, että nuorempi tytär Olja lähetti…

Tunnelit ovat ahtaita ja ikäviä paikkoja, mutta joskus niitä on ollut pakko rakentaa sinne, mihin luonto on muovannut vuoren tai vuoria, joita ei noin vain ole voinut kiertää. Suomessa tunnelin rakentamispakkoon riittää jo kalliomäkikin, minkä Turun pikatie osoittaa. Ajoin juuri E 18 -tunnelit taas Lohjalle mennessäni. Nuo tunnelit ovat kuitenkin avaria, leveitä, poistumisteillä kruunattuja eikä…

1. Venäjän tyttäreni Olja tuli vierailulle parhaan ystävänsä Arinan kanssa. Kesken tiuhojen opiskelujen pitää joskus edes hieman hengähtää. Juna saapui ajallaan. Otin tytöt autoon ja toin kotiin. Olja nukahti taas autoon juuri kuten äitinsäkin aina ennen. Jotenkin jo se tuntui kotoisalta. Oljan huoneeseen olin Arishkalle virittänyt varasängyn. Mutta  kumpikaan ei halunnut enää nukkua. Niinpä ajoimme…

  1. Viimeinkin aurinkopäivä. Sen myötä saimme samaan hintaan pakkasen vieraaksi, mutta pakkasen kestää, kun pimeys on poissa. Kylmä viimakaan ei tunnu niin pahalta. Pakkanen tuo mieleeni Arto Pakkasen jonka kanssa maata kierrettiin ja kirjoja kaupattiin 70-luvulla, kun me molemmat olimme töissä Otavalla. Arto taitaa edelleen pitää majaa Hämeenlinnassa, josta myös Jalosten kirjailijakaksikko löytyy. Mukava…

1.   Riina Katajavuori on julkaissut seitsemännen runokokoelmansa Maailma tuulenkaatama (Tammi). Saan kirjan käsiini ja katselen ja hypistelen sitä ensin miellyttävänä esineenä ja sitten illalla alan kuitenkin lukea, vaikka olin päättänyt tutustua siihen vasta aamulla. Yksi runo avautuu heti, toinen melkein, kolmas taas kokonaan. Ja niin huomaan äkkiä olevani uudessa runouden maailmassa. Maailma tuulen kaatama…

1. Otsikko on peräisin Jyrki Pellisen mainiosta runosta. Sen hengessä odotan tammikuun loppumista, vieläpä samalla kaipuulla jolla lapsena äidin tuloa töistä. Edessäpäin ei kyllä liene mitään sen ihmeellisempää, pelkästään tieto siitä että joka päivä valon määrä lisääntyy. Kun tuli suoja, kuulin jo talitintin laulun. Lohjalla varpuset silputtivat pensaikossa kuin olisivat olleet riemuissaan. Nyt on vuorossa…

1. Taasko on viikko kulunut. Uusi alkaa vielä pakkassäässä. Eletään kuin ainakin talvella, lumi maalla puhdasta, luonto valkea ja hivelevän kaunis. Mutta kauneus ei ole kaikki, kuten kiinteistövälittäjä huomauttaa Kerttu-Kaarina Suosalmen kirjassa Hyvin toimeentulevat ihmiset. Kauneus katoaa, ainakin tämä. Ennuste lupaa vesisateita jo ensi torstaina. Pitää siis nauttia talvisesta olotilasta niin kauan kuin suinkin voi.…

  1. Äkkiä aika katoaa. Sillekään ei ihmiskunta voi mitään. Koska mikään ei pysy koskaan paikoillaan, ovat menneisyys ja muistot ja historia entistäkin tärkeämpiä. Me emme milloinkaan elä nykyisyydessä, emme ehdi. Nykyisyys on joko heti mennyt, tai sitten vasta jossain tuolla edessä. Yhä selvemmin tunnen sen. Menneisyys on lähellä. Aina löytyy ihminen josta alkaa ketju.…

(Kuva: Ilkka Pitkänen)   1.   Yöllä havahdun siihen että talo on tyhjä. Pieni perhe joka on viikon verran Suomessa lomallaan viipynyt, pakkasi auton taas täyteen tavaraa ja lähti sunnuntai-iltana yön selkään. Silloin on kuulemma paras aika suunnistaa kohti Pietaria, koska raja-asemilla ei olisi enää liian pitkiä jonoja. Sen Ruslanin navigaattori kykeni näyttämään. Hän tuijotti…

1. Viisikymmentäkuusi vuotta sitten tapasin Elinan ensimmäistä kertaa. Esiinnyimme molemmat Rabindranath Tagoren laulunäytelmässä, jota kaiken lisäksi lauloimme bengalin kielellä. Sen vuoksi olimme kuin vahingossa liittyneet Nuoriin Intian ystäviin. Nuoria olimme, Intiassa ei kukaan meistä ollut mitä luultavimmin silloin käynyt. Intian ystäviä lienemme kaiketi yhä. Minä olin rosvo, kuten kaverini Mikko ja Ville; Elina taas neito,…