-
Eduard Uspenski
Suurimman osan ihmisistä joista tulee merkittäviä omalle elämälle tapaa sattumalta, sokkona. Uspenskiin törmäsin juuri niin. Olen tuntenut miehen nyt yli 40 vuoden ajan. Yhä me kummatkin sinnittelemme hengissä. Jo sitä voi kaiketi pitää saavutuksena. Ja myös sitä, että Eduard, suomeksi vain Eetu, jonka hän sai lempinimekseen hieman Rymy-Eetumaisesta käytöksestään jolloinkin nuoruusvuosina, on vähintään kahden kuolemattomalta…
-
Sirkus Finlandia
Taas on marraskuu ja taas sama draaman kaarta hipova näytös on alkanut. Tämä sirkus ei kuitenkaan tanssita nuoralla kuin ajatuksissa, ei kierrä ympäri maata ja pystytä telttoja; se pitää pysyvää näyttämöään Helsingissä ja esiintyy vain kerran vuodessa. Sirkus Finlandian on Pekka Tarkka aikanaan Booker Prizen innoittamana lanseerannut Suomeen ja saa sitä nyt yhä katsella. En…
-
Sairaala, etäällä ja yksin 2
Legendaarisen 70-lukumme vaihteessa ilmestyi Love Recordsilta äänilevy Lautanen Guatemalan verta. Sen rahisevilla urilla oli myös laulu Menee huonosti jossa iloisesti päästeltiin: ”Ensin täällä tehdään sairaita ja sitten sairaala.” Taisi olla Ritsan eli mestari Pentti Saaritsan tekstiä. Mutta onneksi Suomessa sairaaloita löytyy, vieläpä riittävästi, ja sairaudet taas hiipivät itsekseen hiljaa ihmisiin kysymättä heiltä halutaanko niitä…
-
Kirja ja messut
Kirjamessuilla olen tainnut olla niin kauan kuin niitä on järjestetty, ensin Turussa ja sitten Helsingissä, myöhemmin pienemmässä mittakaavassa muuallakin Suomessa. Alun vaatimattomista tapaamisista on päästy massiivisiinkin koko valtaisan messuhallin täyttäviin tilaisuuksiin, jossa kymmenet toiveikkaat kirjailijat pitelevät mikrofoneja ja yrittävät yhä kovemmilla äänillään saada ihmisiä ympärille kuulemaan, mitä asiaa heillä oikein on. Yleensä messuamisen kohteena on…
-
Markkinoilla
Lohjan seudulla markkinoita riittää. Milloin missäkin taajamassa tai ennen vielä itsenäisten kuntien kuten Sammatin, Karjalohjan ja Nummi-Pusulan keskuksissa järjestetään aina muutaman viikon tai kuukauden välein pieniä toritapahtumia, ns. tynnyrimarkkinoita. Jollekin suuremmalle piha-alueelle, usein bensa-aseman parkkipaikan viereen kohoaa parhaimmillaan parisenkymmentä kojua, joissa lähinnä kyllä kesäisin myydään sitten aivan mitä vain: kukista piirakoihin, kirjoista kakkuihin, sementistä valetuista…
-
Kaksi kirjaa
1. Hetken – ja ehkä syystä – oli tänä syksynä sellainenkin aika, etten voinut keskittyä kunnolla edes lukemiseen, mutta nyt ainakin se vaihe tuntuu olevan ohitse. Niinpä aloin taas katsoa löytäisinkin hyllystä jotain kiinnostavaa, vanhaa tai uutta, mutta sellaista joka minua tällä hetkellä puhuttelisi. Kirja on parhaimmillaan ystävä, joka ei koskaan kuole, vaan avaa…
-
Viikon varrelta (3)
1. Muuan tapaaminen. Viime tiistaille sattui parikin merkkipäivää. Lokakuun 10. on nimenomaan Aleksis Kiven syntymäpäivä, mutta minulle jo muutakin. Tasan yhdeksän vuotta sitten olin mainittuna päivänä esiintymässä Pietarissa Suomen instituutin järjestämässä tilaisuudessa. Kerroin siellä Eduard Uspenskista, josta olen vuosien mittaan jo paljon puhunut, kirjankin tehnyt, ja josta yhä marraskuussa taidan taas puhua. Mutta minkä sille…
-
Viikon varrelta (2) – Pietari
1. Gostinitsa Moika 5 on minulle tuttu hotelli. Sinne pääsen Finljandskin asemelta autollakin nopeasti, ruuhkia ei vielä puoli kolmen aikaan ole. Pietarissa sataa. Majoitun mielelläni hotelliin, jossa en vuosiin ole ollut, mutta jossa aina alkuaikoina tapasin Svetlanaa, ensin ihastustani, sitten kihlattuani ja pian vaimoanikin. Kattoikkunat toistavat samat sateen ääneet, hotelli on rauhallinen, vain 26 huonetta…
-
Viikon varrelta (1)
Kun elämän kolhut edes hieman hellittävät, alkaa ihminen taas katsella ympärilleen. Näin on käynyt ainakin minulle. Muutamat asiat ovat jopa huvittaneet, vaikka itse asiassa maailman tilanteessa ei ole mitään huvittavaa. Yhä hullumpaan suuntaan ollaan mitä ilmeisimmin menossa. 1. Macron. Ilmiö, joka vuodessa rakensi itsensä tyhjästä. Populisti, jota ei missään nimessä saa sanoa populistiksi. Sanotaan…
-
Koti
Koti on paikka jossa seinätkin auttavat, kuten vanha venäläinen, Tshehovin Talonpojissa siteeraama sananlasku väittää. Kyllä siihen täytyy uskoa ja miksen uskoisi, omaakin kokemusta riittää. Talonpojissa tosin perheen pakollinen kotiinpaluu Moskovan suurkaupungista maaseudulle ei aiheuta onnentunteita, päinvastoin. He kauhistuvat, kun saapuvat kylään ja tajuavat sukulaistensa olosuhteet: köyhyyden, juoppouden, epäsiisteyden. Mutta silloin ympäröivä luonto auttaa heitä, ainakin…