Kotona olen ja mikä voi olla sen parempaa. Pariisi on hyvä muisto, mutta edessäpäin ovat tulevat juhlat, kuten Jyrki Pellinen runokokoelmansa nimessä aikanaan ilmoitti. Niihin tähtään. Paras muistoni Pariisista on yllättäen hetki Boulevard Saint Germainilla, kahvilassa jonka nimeäkään en muista. Meillä oli enää tunti aikaa ennen lähtöä hotellilta lentokentälle. Kylmien päivien jälkeen tuli sentään edes…

1. Kun alan kirjoittaa tätä, vapunpäivä on illassa ja Pariisin kello 22. Edessä on viimeinen yö tässä hotellissa. Boarding-passit on printattu, taksi kentälle tilattu. Toki jokin voi mennä vielä vinoon kuten Ranskassa kyllä aina joskus. Mutta lähden siitä että huomenillalla olemme jo kotona Sitarlan hiljaisuudessa. Voisiko se olla totta? 2. En enää matkusta aivan yhtä…

1. Kun sää muuttuu häijyksi, tulee mieleen jopa Baudelaire, joka on ilmanalaan täysin viaton. Le Spleen de Paris  (julkaistu kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen 1869) eli Pariisin kaipuu tai ikävä saa uuden vivahteen. Baudelaire kauhisteli siinä elämää kyllä muista syistä, kuten proosarunon Kello yksi aamulla alku kertoo: ”Horrible vie ! Horrible ville ! Récapitulons la…

1. Kun herään, muistan että on jo vapunaatto. Täällä se tuntuu merkitsevän vielä vähemmän kuin kotona. Aikainen aamu, kello vasta kuusi. Edessä odottaa aamiainen, joka on ranskalaiseksi isohko. Toki saamme patonkia, croissantit ja pain au chocolat-kaksoset hilloineen kaikkineen. Mutta maitokahvin painikkeeksi löytyy myös leikkeleitä, graavilohta ja jopa juustoa, neljää viittä eri lajia. Se tarjotin oli…

1. Herään Pariisiin yössä parikin kertaa kadun ääniin, jotka kuitenkin ovat miellyttävän vaimeita. Muutama auto, moottoripyörä kerran, iloisten nuorten huutoja kello kolme aamulla. Onhan tässä lähellä kaikki mikä opiskeluun viittaa: Sorbonne ennen kaikkea. Mieliala on siis mitä parhain, varsinkin kun hotelli itse on yllättävän hiljainen. Se nukkuu nukkuu niin kuin Tshehovin Arossa Jegorushkan isoäiti. 2.…

1. Ensimmäinen kirja jonka viattomuuden tilassani tein sai otsikon lauseen nimekseen. Nimen kehitti vuonna 1964 Tuomas Anhava, jonka kanssa kävimme esikoiskirjani käsikirjoitusta hitaasti ja tuskalla läpi. Nimen hän löysi Henri Michaux´n runosta Plume voyage, Plume matkustaa. Holappa ja Ronimus olivat myös suomentaneet runon ja siinä säkeen loppu esiintyi muodossa: ”hän matkustaa kaiken aikaa.” Mutta monilla…

1. Viikon päästä, jos Luoja ja Macronia vastustavat lakkolaiset suovat, minun pitäisi herätä Pariisissa. Vien kaupunkiin vaimoni nuoremman tyttären Oljan joka koulussa luki ranskaa viisi vuotta eikä koskaan ole joutunut edes sen alkeita käyttämään saati että olisi maassa vieraillut. Pariisi, nuoruuteni kaupunki. Luulen että muutama paikka siellä on aina samanlainen, ainakin Notre Dame ja ainakin…

1. Joka aamu on armo uusi. Varsinkin kun herää niin aikaisin ettei valveilla ole kuin ympäröivä luonto ja kevään linnut. Ja tietenkin ahne orava, joka rapistelee aamuisin katon reunustoja pitkin kuistille lintulaudan baariin ja yrittää yhä penkoa auringonkukan siemeniä kukkienkin välistä, vaikka olen ruokinnan lumen kadottua lopettanut. Kukkia olen kuistin laatikoihin jo uskaltanut laittaa: orvokkeja…

1. Joskus aika hupenee vain. Mitä siitä jää, muutama muisto? Kuten usein nuo muistot ovat haipuvia ja haaltuvan keveitä, ja vain joskus sellaisia että ne syvenevät vuosien myötä. Silloin ne aina näyttävät liittyvän ihmisiin, jotka ovat olleet tärkeitä muistelijalle – ja yhä ovat. Vaikka kyseiset henkilöt olisivat jo aikaa poistuneet tästä ihmisten maailmasta. 2. Mennyt…

1. Pääsiäisyönä meidän piti valvoa ja katsoa televisiosta Uspenskin kirkon palvelus, mutta se jäi vain haaveeksi. Olin Oljaa vastassa asemalla lauantaina. Juna saapui myöhässä ja jouduin lähtemään Vanhasta kirkosta kesken Pirkko Nummen siunauksen, mutta uskon, että Pirkko antoi sen anteeksi.  Ajoimme asemalta sitten suoraan muistotilaisuuteen Malta-talolle. Olimme siellä kuitenkin ensimmäiset ja odotimme kirkosta tulevia kaikessa…