Kategoria: Hannu Mäkelän Blogi

  • Kävelyllä luonnossa

    Juhlapyhät ovat ohi, mutta muistoihin ne jäävät monesta syystä. Niin on, eikä mikään sitä voi muuksi muuttaa. Joskus hyvä voi olla vieläkin parempaa ja elämä tuntuu samalta kuin puhtaan ilman hengittäminen. Onneksi ilmaa riittää täällä vielä, kuten myös puhdasta vettä. Yksi huveista maakodissa on tehdä soutumatka joella. Minkä virta vie, sen elämys antaa. Mutta myös…

  • Juhannus on

    Isoveljeni nimi oli Juha ja joka juhannus istuimme Kukkiajärven Siikasaaressa, hänen takasaaressa sijaitsevan mökkinsä kuistilla. Juha soitti kitaraa tai haitaria, me lauloimme yhdessä kaikkea mahdollista Petsamosta Sisar hento valkoiseen. Kaikki laulut olivat suomalaisia, sillä suomalainen mies veljeni oli. Ehkä hieman siinäkin, että hänessä asui hiven alakuloa, jota muutama viinaryyppy oluen tai pilsnerin kanssa lisäsi. Sitten…

  • James Joycen jäljillä

    Sunnuntaina heräämme varhain kuten aina. Aamupalaa saa odottaa, mutta odottaminenkin kuuluu turistin työhön. Päivästä on luvattu sateista, mutta itse asiassa taivaalle leviää auringon valoa. Se on kuin lahja meille. Saatamme siis taas kerran kulkea pääasiassa jalkaisin ja nähdä sellaista, jota auton tai raitiovaunun ikkunasta ei huomaa. Bloomin päivän vietto on jo aikaa alkanut Martello-tornilla. Sinne…

  • Kirjojen taivas

    Lauantaiaamuna hyvissä ajoin kävelemme kohti Trinity Collegea, jonka kirjasto avataan kello 8.30. Nyt me varmasti näkisimme sen! Crafton Streetin kävelykatukin kun on lähes autio, sen hälinä enää kaukainen muisto vain. Tiedän jo, miten se tulisi täyttymään ihmisistä, mutta nyt siinä kulkee mukanamme vain aamun virkeä tuuli. Sateesta ei ole tietoakaan. Kun myöhemmin pistäydymme siellä, on…

  • Matkoilla pitkästä aikaa

    Matka on aina matka, vaikka matkallahan me olemme joka ainoa päivä, mutta kotona lähinnä arjessa. Nyt matka suuntautui Dubliniin ja sinne me myös pääsimme. Moni asia oli kuitenkin ensin esteenä, jopa Finnairin ilmoitus ylibuukkauksesta, kunnes kaikki hankalatkin detaljit sujahtivat lopulta paikoilleen kuin hyvässä kertomuksessa ainakin. Myös onnea tarvitaan. Ensivaikutelma irlantilaisesta ihmisestä saatiin jo koneessa. Vieressäni…

  • Joki virtaa läpi laakson

    Joki virtaa läpi kaupungin oli Antti Tuurin varhaisen romaanin (Otava,1977)  nimenä. Kirjan muistan hyvin ja pidän siitä yhä paljon. Hyvä elää, huono katoaa. Näin sentään kirjallisuudessa edelleen. Ihmiskunnasta en olisi enää niin varma. Vaikka Sitarlan laakso ja pieni kyläyhteisö kuuluvat nykyään Lohjan kaupunkiin, ei tätä paikkaa kuitenkaan aivan kaupungiksi miellä. Semminkin kun koko alue on…

  • Terveenä sairaalassa

    Jörn Donner julkaisi vuonna 1961 kirjan, jonka tuolla nimellä suomensi Arvo Salo. Nimi palasi mieleen, kun ajoin kohti Jorvia, jonne olin saanut kutsun. Edessä olisi taas kerran yksi operaatio, muttei lainkaan pahimmasta päästä. Ajoin siis hilpeänä Turun pikatietä ja annoin Lars-Ante Kuhmusen saamenrockin säestää matkaani remuisalla tavallaan, jopa niin, että yritin laulaa mukana, vaikken saamea…

  • Kesää ja karjalanpiirakoita

    Kesäkuu alkoi ja kesä on. Näin voi ajatella ja moni päivä sen myös todistaa. Omenapuut ovat jo kukkineet, syreenit sinnittelevät vielä. Niityillä, kedoilla ja pihoilla kukat syntyvät ja kuolevat sitä nopeammin mitä lämpimämpää ja valoisampaa on. Niittyleinikkien kelta hohtaa vihreän ruohikon seasta. Miten ihmeellinen on luonto, kun sitä katsoo läheltä. Kurjenpolvi taas tuijottaa kulkijaa suoraan…

  • Jeanne d´Arc – ennen ja nyt

    Helatorstaina, toukokuun 30. päivänä, oli myös Jeanne d´Arcin kuoleman muistopäivä. Juuri silloin hänet poltettiin Rouenin kaupungin torilla vuonna 1431. Nuori neito (syntynyt 1412) ei vielä ollut täyttänyt kahtakymmentä vuottaan, mutta oli joutunut lopulta vihollisen vangiksi ja vastapuolen katolinen kirkko tuomitsi hänet kuolemaan syytettynä niin monista asioista, että niiden luetteleminen käy työstä. Raskaita olivat nuoren tytön…

  • Mitä kuolema on?

    Minulla on täällä maalla ollut ystävä, jonka olen tuntenut yli 30 vuotta. Hän on hoitanut Niemelän mäkitupamme lähellä sijaitsevaa tilaa ja meitä on yhdistänyt yhteinen rakkaus kirjoihin. Joka joulu olen antanut hänelle Antti Tuurin Juhani Mannerkoskelle signeeraaman teoksen, Antin kirjoittaman siis. Mutta tulevana jouluna näin ei enää tapahdu. Juhani on ja pysyy poissa tästä maailmasta.…