-
Elämä tuo, elämä vie
Vilskeviikko on takana ja nyt on sitten ollut toisenlainen viikonloppu, osin pyhitetty rauhalle. Hetkittäin sekin onnistui. Ja kun ei, hyvä niinkin. Viikolla säiden vaihtelu alkoi jo tuntua tutun suomalaiselta. Sadetta, sumua, aurinkoa. Viileämpiä öitä, hetkittäin vielä auringonpaahteessa jopa kuumaa. Mutta vain hetkittäin. Tämä sopii minulle parhaiten. En olisi suomalainen, jos ei sopisi. Tuntuu, että moni…
-
Pärnun päiviä
En oikein tiedä miksi, mutta viime vuosien aikana Eestissä käynti on taas tullut tavaksi. Covid ja rokotusten puute keskeytti kaiken matkailun maailmalle, mutta nyt kun rokotuksia on kaksi ja EU:n rokotuspassi tai -todistus on ihan printattuna mukana, voi kaiketi matkustaa. Näin ainakin olen luullut. Eestissä otettiin elokuun alusta Visit Estonia -sivuston mukaan taas joukko rajoituksia…
-
Lappi – kolmas näytös
Keimiöniemen kalapirtit Yksi Muonion todellisista nähtävyyksistä luonnon ohella on Keimiöniemen kalakenttä, jolla pirtit sijaitsevat. Niemi on pitkä ja ulottuu syvälle Jerisjärveen. On suuri sun rantas autius, kuten suomalainen kansanlaulukin toteaa. Mutta kalapirtit! En väsy katsomaan niitä. Vanhimmat on rakennettu jo 1700-luvulla ja suurin osa periytyy 1800-luvulta. Kaikkia pirttejä näkyy kunnostetun ja veneistä ja osin uusituista…
-
Lappi – toinen näytös
1. Varhainen aamu koitti eilen taas kerran, uusi maanantai, viikon todellinen alku. Ja heti aamiaisen jälkeen lähdettiin liikkeelle, koska silloin missään ei vielä ole ketään. Näin ainakin ajattelin. Tiet olivat tyhjiä ja nyt olimme päättäneet kivuta Vaeltajanristille, joka sijaitsee Olos-tunturin huipulla. Vain sähköä tahkoavat tuulimyllyt ovat sitä korkeammalla. Kiipeäminen tekee hyvää – kipuilu kapuillen (vaiko…
-
Lappi on aina Lappi
Koitti taas päivä, jolloin halu lähteä oli suurempi kuin halu jäädä. Jäämisen tiellä ei ollut esteitä, koti on koti ja tuttu sellainen eikä kotiin ole vieläkään ehtinyt kyllästyä. Suurena plussana helteitten kourissa kamppaileville oli lisäksi salin ilmalämpöpumppu, joka ihmeeksemme piti alakerran lämpötilan kahdessakymmenessä, vaikka ulkona saattoi hetkittäin jo olla plussia 30 ja ylikin. Nukkuminen luontui…
-
Lapsuutta tavoittamassa
Lähdimme tämän viikon tiistaina evakkoon, koska valtaojaa ylittävä silta oli pakko uusia; ei itseni vaan kaiken osaavien ja kätevien naapurien toimesta. No, mikäpä siinä. Mieluummin maailmalla vapaudessa kuin pussinperällä kotona. Jos kohta vertaus ontuu. Hyvin olisimme voineet jättää auton isolle tielle ja kävellä sinne lankkua pitkin. Mutta saimme itse asiassa tästä mainion syyn lähteä liikkeelle.…
-
Juhannus on myös juu-hannu´s
En ole koskaan oikein osannut pitää juhannuksista. Tiedän hyvin, miksi niin on. Olen aina lapsena joutunut viettämään juhannukset maalla Kukkiajärvellä piskuisen Siikasaaren yksinäisyydessä leikkitovereita vailla. Toki ohjelmassa oli sentään kokon poltto kallioluodon päässä, mutta siveästi aikuisten ympäröimänä. Ja sitten vasta varttuneempana istuskelua takasaaressa isoveli Juhan kuistilla, jossa hän poltti piippua, soitti haitaria, otti ryypynkin salaa,…
-
Laila Hirvisaari – in memoriam
Kevään alussa kävin Lailaa tapaamassa Hietalahdessa Otavan asuintalossa, jonne hän oli jo vuosia aiemmin muuttanut Tuusulan Rantatien kodistaan. Hän oli entisellään, joskin vaivoja oli jo siunaantunut: varsinkin toinen silmä oireili pahoin. Mutta huumoria löytyi ja puhe luisti. Sovimme taas kerran, että tapaamme pian uudestaan, myös vaimoni ja hän viimein ihan kasvotusten: ensi viikolla me menemme…
-
Andy Warhol
Andy Warhol (alunperin Andrew Warhola) syntyi Pittsburghissa Slovakiasta muuttaneista vanhemmista 1928 ja kuoli 1987 New Yorkissa sappileikkauksen komplikaatioihin, joita hän oli ennen leikkausta pelännytkin. Ura olisi voinut olla pitempi, mutta hyvä näin. Jälki jäi. Kuten Warhol on sanonut: ”The idea is not to live forever, it is to create something that will. ” Hän itse…
-
On the Road – Kerran kesällä
Kesä on nyt. Todella on! Otsikossa on kaksikin kirjaa. Ensimmäisen kirjoitti Jack Kerouac (1922 – 1969) joka julkaisi teoksensa On the Road vuonna 1957. Sen suomensi lopulta 1964 Markku Lahtela, tuo muistossa autuas (haudattu seudullemme Nummen kirkon viereen) ja kulttikirja siitä tuli hetkeksi Suomessakin. Jopa niin, että Antti Tuuri, Jarkko Laine ja minä haimme paljon…