YKSI Kesä on nyt, jos omiin silmiin on uskominen. Käynnissä on silti edelleen kaksikin pahaa ja jo loputtoman tuntuista sotaa, surkeutta ja tuhoa riittää niin, ettei niillä ole enää mitään rajaa. Mutta luonto toimii kuten ennenkin. Yhtä kaikki on juuri nyt koittanut myös se kevätkesä jota marraskuusta lähtien talven otteesssa on odotettu ja jonka kynsissä…

Hanhiparvi on kansoittanut pellon. Pisteitä kuin kirjaimia. Yhdistä ne ja saat sanoja, sanoista säkeitä, säkeistä säkeistön, niistä jopa runon. Kaikesta voi arjen huomaamaton runo syntyä. Laitoin vielä klapeja uuniin ja päätin viimeisen kerran tänä keväänä lämmittää ihan puilla. Yhä yö on ollut kylmä, mutta aurinko paistaa jo ja pian se saa talon lämpimäksi jopa paremmin…

Nyt on jo maanantai. Yleensä kirjoitan blogia aina viikonloppuisin; tottumusten orjanako? mutta nyt kävi niin, että aika kului vain ja kaksi päivää juoksi nopeasti ohitse. Yöt olivat vielä viileitä ja kylmiäkin hetken, tuuli osin vilakkaa, mutta sitten aurinko lämmitti ja sai kukat kasvamaan, aukeamaan ja lähes rehottamaan. Muutama lämmin päivä riitti siihen että koko maisema…

Vappu kai on kevään pääjuhla. Tosin ennen ylioppilailla oli myöhempi Flooran päivänsä (Kukanpäivä) 13. toukokuuta, mutta sittemmin nämä toisella tavalla koulutetut ujuttautuivat mukaan työväen juhlaan, jonka merkitys ja laajuus puolestaan vuosi vuodelta on pienentynyt, vapusta tullut lähinnä karnevaalijuhla kevään kunniaksi (jos siinä juhlimisessa kunniaa useinkaan on). Kevät tulee jos on tullakseen ihmisistä piittaamatta. Nyt juuri…

Kolme päivää, joista vain yksi kokonainen saatiin vietetyksi Eestissä ja silti kaikki on toisin. Mikä kaikki? No, ensinnäkin ilmapiiri ja miljöö, sitten kieli, sitten maaseudun luonto, sitten ihmisetkin, vaikka kovin monen kanssa emme puhuneet; respan väen ja myyjien ja ravintolan tarjoilijan. Mutta näkeehän ihmisiä kaiken aikaa myös sivusilmin, vai näkeekö? Aikaisin lauantaiaamuna päätimme ajaa Lihulan…

Eteenpäin elävän mieli Aina välillä tulee halu irtiottoon, kun kyllääntyy siihen mitä viimeiset kuukaudet on tarjonnut. En puhu oman kodin hyvyydestä, samanlaisesta elämänkumppanista tai tutuista rakkaista maisemista, vaan todella pitkästä ja kuluttavasta talvesta. Lumi ei ole ollut suinkaan pahinta, vaan pahempaa on ollut jatkuva jäätävä kylmyys ja viima. Se hyytää paitsi ruumista myös lopulta sielua.…

Runoilija elää monella tavalla. Hän elää aikansa ja kuolee, mutta jotkut elävät senkin jälkeen. Näin uskon Pentti Saaritsallekin (1941 – 2024) käyvän. Se on itse asiassa paljon, enemmän kuin mitä moni ehkä käsittääkään. Mutta taide, se syvin, on sellaista. Sanat hengittävät ja runojen sanat varsinkin, usein proosaa kauemmin. Saaritsaan, josta heti aloin käyttää lempinimeä Ritsa,…

Pieni välisoitto on hyvä termi juuri nyt kun säätilaa katsoo. Maa oli jo paljas ja jokilaakson tulva suuri. Nyt siihen tuli pysähdys, väli, vähän kuin hälytysoitto, mutta ajatellaan tapahtunutta eli lumimyrskyä sittenkin kauniimmin eli musiikin kielellä. Kyseessä on siis vain intermezzo. Sana on italiaa, kuten myös sen selitys ”Intervallo nel corso di uno spettacolo” –…

YKSI Casanova syntyi Venetsiassa 2.4.1725. Hänen syntymästään on siis huomenna, enteellisesti vain hieman aprillipäivästä myöhässä kulunut jo 299 vuotta ja vuoden päästä sitten tasan 300 vuotta. Casanovan tapaan olen liikkeellä vuotta aiemmin, sillä sellainen hän itse oli, kärsimätön ja utelias, levoton sielu, joka lähinnä hevoskyydillä, joskus laivalla ja aina toki myös jalkaisin harppoi pitkin poikin…

On koittanut se hetki, jolloin siirrymme kesäaikaan, tosin ilman kesää. Näin pitkällä on kuitenkin kevät, maaliskuun viimeinen päivä. Kun kello tulee kolme, se onkin jo neljä. Vielä meiltä ei ole varastettu tuntia, koska kello on vasta 1.37. Heräsimme juuri. On syvä yö, keskiyön jälkeinen aika. Hiljainen yö, ainakaan tänne sisälle eivät lintujen huudot juuri nyt…